Sunnuntaita

Hyvää ja aurinkoista äitienpäivää kaikille lukijoille, mutta etenkin omalle äidilleni sekä isoäidille <3!

Lahdon aika

Kommenttilootassa aiemmin mainitsemani lahiomaisen sairastamistilanne eteni vauhdilla ja toivon syrjasta kiinnipitaminen on vaihtunut surutyohon ja hautajaisjarjestelyihin.

Appeni nukkui lyhyen sairastamisen jalkeen pois huhtikuun 18.paiva. Timo ennatti onneksi viela hetkeksi isansa vierelle, mutta kesa ja paluumme on taas hitusen yksinaisempi.

Hei, hei Hawaji

Viimeinen postaus Hawajilta. Kun ei talla kuitenkaan enaan kauaa ratsasteta :D.

Ihastuin hurjasti naihin vihreisiin makiin ja kumpuihin, ja lehmatkin olivat sopoja:

Ihana trooppinen ilta:

Mitaan outoa tassa tsunami evakuointikyltissa ;D:

Hotlan allas oli pullollaan hauskoja Koi-kaloja, eli koristekarppeja:

Ja puutarha gekkoja:

Viela muutama auringonlaskukuva:


...ja drinkki:

Joka muuten oli tosi namia, slurps :D!

Ja pakkohan sita oli viela paikallisella reseptilla valmistettua Spam-herkkua, Spam-Musubia maistaa:

Ei niin namia, mutta tulipahan kokeiltua :).

Ja se reissu oli paallisinpuolin sitten siina. Kivaa oli, mutta keskenhan tamakin loma loppui. Palattuamme oltiin kaikki uuden loman tarpeessa, jalleen kerran :).

Mauna Kea

Nyt kun popo on vihdoinkin hellittamassa otettaan ja jaksaa tehda ehka taas muutakin kuin ruikuttaa niin palataanpa viela hetkeksi Hawajille, kun olette tietenkin odottaneet postauksia taalla kuin kuuta nousevaa ;).

Alunperin suunnitelmissa oli kayda mahdollisesti molemmilla isommilla vuorilla, Mauna Kealla ja Mauna Loalla, mutta ajan puutteen vuoksi oli tyytyminen vain toiseen. Mauna Keaan paadyimme sitten lopuksi siksi, etta Kealla naytti olevan hieman selkeampaa kuin Loalla, Kealle meneva tie oli vahan ystavallisempi ja siella olisi myos Onizuka Center of International Astronomy veskeineen,pikku teleskooppeineen ja matkamuistomyymaloineen, jotka Loalta puuttuvat.

Mauna Kea kohoaa 13,803 jalan (4,207m) korkeuteen, mutta jos sen korkeus laskettaisiin ihan vuoren juuresta, joka n.17,000 (reilu 5,000m) jalkaa merenpinnan alapuolella, olisi se maailman korkein upealla 33,476 jalan (10, 203m) mitalla :). Vuoren huipulla, joka todennakoisesta maailman paras paikka tahtien tutkailuun ilman kirkkauden ja ohuuden takia, on useita mita mahtavampia teleskooppeja.

Huippu, joka toisaalta olisi ollut aika huippua (ha-ha) nahda, jai meilta kokematta. Ensinnakin kaikkien olisi taytynyt olla yli 16-vuotiaita (yksi meista ei ihan viela ollut), hyvassa kunnossa ( meita oli kaksi leikkauksesta toipuvaa ja yksi flunssainen), alla olisi pitanyt olla neliveto (no ei ollut), eika suostuttu piheina maksamaan sinne karraamisesta erikseen. Niinpa jaimme sitten tuonne n. 9,000 jalan (reilu 2,7km) korkeuteen ihmettelemaan maisemia auringonlaskuineen.

Kylmaa oli taallakin, hrrrrr.... Kaikilla oli paljon paalla, no ok, toppatakkeja ei raahattu mukanamme, mutta kerroksittain oltiin pukeuduttu ja villaakin loytyi ja silti oli ky-ly-ma. Lontystelimme sitten jonkin matkaa, lahella olevalle kukkulalle odottelemaan auringonlaskua. Kukkulan rinteelta otettu kuva tuonne Visitor Centeriin pain:

Vastapaisella rinteella nakyy ylospain kiemurteleva tie, joka jatkoi huipulle.

Oli oikeastaan ihan hyva varmaan ettei paasty ylos asti. Tie oli mutkainen, pimea oli laskeutumassa ja niin pain pois. Tassakin korkeudessa paata sarkyili jonkinverran, mika lie luulotauti, ja B:kin heitti rinnetta kiivetessamme jarrut yhtakkia paalle ja sanoi ettei liiku enaan mihinkaan, silla polku oli jyrkka ja vei korkealle. Niinpa jain tyton kanssa siihen, oikeastaan aika mielellani, kumpainenkin kun ollaan vahan korkeanpaikankammoisia, poikain kavutessa maenpaalle kameroineen ja standeineen.

Auringonlasku oli kaunis taaltakin, vaikka kuva ei kaikkea kerrokkaan:

Kuvassa nakyy Pu'ukalepeamoan huippu pehmoisten pilvien keskella.

Vaikka oltiin ihan tyytyvaisia tahankin, jaatiin tietysti sitten vahan kuitenkin haahuilemaan huipunkin nakymien peraan. Scandican Mariannella kaunis kuva sielta taalla (aukeavan sivun alaosassa). Mariannella aivan ihania kuvia muutenkin, kannattaa tutustua :).

Auringon laskettua mentiin viela sinne matkamuistomyymalaan ja tiedemiesten luo nuuskimaan aina lumoavaa alykkyytta, intohimoa ja osaamista, seka porraamaan teleskooppien aareen, toivoen etta pilviverho hieman raottuisi ennen pois lahtoamme, mutta ei sellaista tuuria talla kerralla.

Lopulta sitten mutkitellen pilkkopimeaa tieta alas yhtalailla pimealla ja mutkaiselle Saddle Roadille.

----------------------------------------
Pikakatsaus muihin kuulumisiin:
Timo lahtee huomenna Texasiin duunimatkalle jalleen kerran. Ja pienessa lenssussa tuokin.
B:n lenssu tuli samantien takaisin, oltuaan paivan pari poissa ja nyt kytataan koska on syyta lahtea laakarin pakeille laaketta hakemaan.
P puolestaan laskee paivia lopputyonsa esittely tilaisuuteen, joka taman kuun 20 pva. Jannaa, hui.
Oma poskiontelon tulehdus alkaa olla melkeinpa jo hyvalla mallilla, ja tamanpaivainen vastasataneella lumella hohtava auringonpaiste piristi mieltakin oikein tosissaan, mutta aani on viela kuin variksen raakkumista. Muutama vuosi sitten vaurioituneet aanihermot ottavat tallaisesta yskimisesta nokkiinsa aika pahasti ja kestaa aikansa, etta aani taas palailee siedettavaksi, mutta kun sita ei ole aanityolainen niin ei sekaan niin haittaa :).

edit. Vaihdoin tuohon Onizuka centeriin paremman linkin.

Punalu'u Beach

Koska nakkelen naita kuvia tanne retkistamme vahan vaarassa aikajarjestyksessa niin hypahdetaan nyt hetkeksi, ennen matkan loppua, viimeiseen paivaan.

Hotlasta menestyksekkaan, ja vahan haikean (no kuka tallaisesta ylellisyydesta taas arkeen haluaa), uloskirjautumisen jalkeen suuntasimme kohti saaren etela- ja kaakkoiskulmaa, yolentoon kun oli koko paiva viela aikaa.

Tarkoituksenamme oli poiketa ensin koko saaren ja USA:n etelaisemmassa kulmassa Ka Laessa, mutta aikaa oli kulunut matkaan jo sen verran, etta tama oli pakko jattaa valiin. Huristelimme kuitenkin etelaisimman baarin ohi, josta sain hataisesti napattua nain loistavan kuvan:

Lopulta, useamman tunnin ajomatkan paatteeksi olimme maaranpaassamme Punalu'u Beachilla, joka kuuluisa mustasta hiekastaan:

Paiva joka oli alkanut kauniina ja aurinkoisena lansirannalla oli taalla kaakkoisreunassa harmaa ja tuulinen, melkein kylma, ja kun ajankin kanssa oli pienta ongelmaa, suunnitellut viimeiset uinnit saivat nyt jaada.

Ranta on myos kilpikonnien suuressa suosiossa, mutta huonoksi tuuriksemme taalla ei, kauniin ilman lisaksi, nakynyt niitakaan.

Musta hiekka oli hauskan rakeista, mutta oli hyva muistaa, ettei sita, tai vulkaanisia kiviakaan saanut rannalta kerata mukaansa muistoksi.

Mekin kuuliaisesti tyhjensimme jopa sandaalimmekin ennen autoon takaisin astumista :).

Tarkeat ravintolisat

Viime yon valvoin yskivan tyton kaverina. Tytto nukkui sitten pitkalle iltapaivaan, mutta itsekkin kipea aiti nousi aamulla tietysti melkein normaaliin aikaan, niinkuin aina. Jotta jaksaa tervehtya ja passata pesuettaan on oikea ja ravitseva ruokavalio nyt siis ensiarvoisen tarkeaa:

Jain koukkuun noitten pienten viestien availuun, joten siis tietenkin ihan vain siita syysta, etta nakee nama huipputarkeat ja jotain ennustavat viestinsa, oli syotava valtava pino suklaisia herkkupaloja :D.
Nam, tai yok, en ole enaan ihan varma kumpi...

Ei vaan, on sita tullut tanaan ihan oikeaakin ruokaa syotya, kun en nimittain aina muista sita tehda. Tein aivan ihanaa perunasalaattia. Silppusin kulhoon pienenpieneksi hakkelukseksi punasipulia, ruohosipulia ja pikkuisen tuoretta persiljaa. Paalle puristin kokonaisen sitruunan, seka tupsuttelin karkeaa mustaapippuria ja kosher suolaa. Sitten pursotin viimeiset majoneesin jamat, lisasin viela uutta oliivioljymajoneesia aimo turauksen, jonkin verran Turun sinappia ja lopuksi viela joukkoon rasvatonta hapankermaa (sour cream) muutaman (yks, kaks tai kolme, kuka niita laskee) reilun ruokalusikallisen.

Kun tuo kaikki oli sekoitettu hyvin keskenaan, kaadoin sekaan kuoritut ja pilkotut, jo aiemmin tanaan keittamani perunat, sekoitin viela hiukan ja heivasin koko hoidon jaakaappiin hetkeksi imeytymaan. Hyvaa oli.

Olishan tuohon voinut lisata myos maustekurkkua, omenaa ja vaikka rapeita pekoninpalasia, sikalimikali sellaisista tykkaa, mutta meille riitti nyt tuollainen. Tai siis mulle ainakin.

Lisaksi tanaan on muun ruuan laiton ohessa grillailtukin, joten kupu on pitkasta aikaa ihan taysi.

Muu viikonlopun kodin ulkopuolinen ohjelma koostuu lahinna ehka vain kaupassa kaynnista. Nuorisolla on paljon laksyja; B piirtaa isoa Art-projektiaan kotonaan taman viikonlopun ja P lukee useampaan ensiviikon kokeeseen, seka panttaa Hamletin "To Be Or Not To Be"- yksinpuhelua paahansa, silla se on esitettava englannin opettajalle koulussa, ennen tai jalkeen koulupaivan tai ruokatunnilla. Kivaa. Ja sitten tietysti viela ne normaalit laksyt joissa kulahtaa normaalistikkin useampi tunti.

Viela on luvassa muutama Hawaji-postaus, mutta tanaan tallaista.

Putouksia sun muuta

Maisemia Pololu laaksosta, seka merelle, etta laaksoon:


Retki Akaka putouksille:




Kasvusto taalla oli upean vehreaa ja pullollaan mita hauskimpia kasveja:


Mitenhan sita saisi jarkattya itselleen vanhan koristeellisen kasvihuoneen, sellaisen kunnollisen kokoisen, johon voisi kasvattaa itselleen oman pikku sademetsan...

Mielettomia puita:

Taman alla voisi jarkata isommatkin puutarhajuhlat :D. Ihana!

Nakoala Onomea lahdelle:

Sita jotenkin odottaa ison purjelaivan (tai merirosvo-sellaisen) lipuvan lahteen hetkena mina hyvansa.

Viela yksi pysahdys Rainbow Falls:illa joka vahan Hilosta lanteen:

Lyhyesta virsi kaunis. Kuvabloggaus taas tallakertaa. Jonkinsortin vastine kai sille kun ennen otettiin vieraitten kiusaksi lomakuvat ja -diat esiin, silla erotuksella, etta talta sivulta paasee huomattavasti helpommin karkuun :D!

Nyt lenssua sairastamaan ja viikonloppuun valmistautumaan. Aurinkoa, energiaa ja hyvaa mielta kaikille!