Jotain Stärää?

Kissamainen juttu

2010-08-19T01:03:00.000-07:00

Tässä hän on, uusin perheenjäsenemme: Spoons, tai tuttavallisemmin, Miu-Miu.

Spoons ilmestyi kotiimme joulun alla, vanhempieni mukaan tarttuneena, eräästä kissahoitolasta kotia etsineenä orpona. Kissiriepu oli peloissaan, likainen ja karsean pahanhajuinen, joten ensituttavuutemme alkoi onnetonta mouruntaa aiheuttaneen pesun merkeissä, koirien shamppoolla. Pian huomasimme myös, että pieni kissapoika oli jotenkin kauhean väsynyt, vatsatautinen ja silmääkin vaivasi joku, sillä se oli puoliummessa ja vuoti. Lääkäri, jonka luokse kissan heti ensimmäisen vapaan ajan saatuamme kiikutimme, totesi, että kissalla oli korvapunkkeja, mahdollisia muita loisia ja ilmeisesti jonkinsortin suolistotulehdus, niinpä poika sai korvatippoja, loishäätöjä sekä määrättiin pitkälle antibioottikuurille. Huolellinen, aika pitkään jatkunut hoito teki tehtävänsä ja Miu-Miu, joksi kissaa aloin hellitellen ja perheen harmistukseksi kutsumaan, oli vihdoin terve ja paljon, paljon virkeämpi.

Harmaa karvakasa tulee mainiosti toimeen koiravanhustemme kanssa, etenkin Heran, mutta myös Neron, joka kylläkin vain useimmiten lähinnä sietää otusta ja murisee tälle heti jos tuntee yhtään tulleensa ahdistelluksi, ja joskus ihan vaan muistuttaakseen kissaa siitä, kuka nelijalkaistemme jengistä olikaan se jota on paras totella.

Spoons on lempeä, hellätassuinen ja seurallinen poika, joka juttelee paljon omiaan ja vastaa kun kutsutaan :).

B:n riemuksi Spoons myös pitää kämpän puhtaana niin kärpäsistä, yöperhosista kuin hämähäkeistäkin, tosin onnettomuudekseen muutaman kerran myös mehiläisestä ja pistiäisestäkin. Lisäksi hän on ihailtavan oma-alotteinen ruuanpyydystystoimissaan (vaikka kupissa on aina tarjolla kissanruokaa) sen lisäksi, että Miu-Miu käy rosvoamassa koirien ruokaa näiden kupeista, kaivelee etutassuillaan aukijääneestä koiranruokapussista herkkupaloja, on kehräävä ihanuus jäänyt viime aikoina kiinni grillimakkaroiden shanghaijaamisesta, kokonaisen savukalan pöydältä raahausyrityksestä, grillattujen kesäkurpitsasiivujen nakertelusta, kermatäytekakun nuolemisesta ja muutama päivä sitten nappasi tämä äidin mussukka puolikkaan grillatun sisäfileen, kuumahkon sellaisen, pöydältä suuhunsa ja ehti sen kanssa puolen talon pituuden verran livohkaan ennen kiinni jäämistään. Tiedän, että tällaisesta käytöksestä pitäisi torua, mutta en voi muuta kuin ihailla toisen yritystä ja rohkeutta, ja suukotella moisen rontin läpikotaisin, kissaäitinsäkkin kun olisi vain ylpeä tälläisesta pojastaan!

Rimakauhua

2010-08-15T04:52:00.000-07:00

Täällä taas. Suomessa tällä kertaa, ja oikein ääkkösillä.

Ihan ensimmäiseksi nöyrin anteeksipyyntöni blogia aiemmin seuranneille, nyt jo varmaan kokonaan kadonneille mukaville ihmisille. Hävisin sanaakaan sanomatta, ilman minkäänlaisia selityksiä, mikä ei ollut kauhean kauniisti tehty.

Juttu nyt vaan meni näin, että kotiinpaluun mukanaan tuomat fiilikset olivatkin yllättävän voimakkaita ja hyvin henkilökohtaisia, enkä sitten halunnutkaan niitä, tai edes käytännön asioita, niinkuin olin aiemmin suunnitellut, käsitellä tämän blogini kautta (niinpä niin, sanoisi joku vinosti hymyillen, kikkeliskokkelis, mitäs läksitte, niin makaa kuin petaa ja sen semmoista, mutta siinähän sanot, tekisimme kuitenkin varmasti samoin jos joutuisimme uudelleen samaisen valinnan eteen). Alkuperäinen suunnitelmani oli, että olisin jättänyt vinkkejä, fiiliksiä, kommelluksia, sun muuta tuleville paluumuuttajille kevyeksi iltapalaksi. Blogipannani meni samalta istumalta niin pitkälle, etten tahtonut seurata muidenkaan blogielämää tai kuulumisia juuri missään muodossa, pientä kateuttakin ehkä tuntien ja omaa senhetkistä kirjoituskyvyttömyyttä kai jollain tapaa häveten. Suurkiitokset teille muutamalla, jotka koititte perääni huhuilla; se lämmitti suuresti, vaikken huhuiluihin vastannutkaan.

Nyt siis kokeilen paluuta rimakauhua potien ja hapuillen. Tiedä vielä tuleeko tästä mitään, vai lykkäämmekö koko sivun naftaliiniin odottamaan aikaa, joka ei kenties koskaan saavu, jolloinka kirjoittajalla tosiaan olisi jotain sanottavaa, mutta yritetään nyt kumminkin. Blogin tyyli ainakin saattanee näin paluun jälkimainingeissa muuttua, koska matkustelut on nyt varmaan hetkeksi matkusteltu, yksityisyyttään on ehkä varjeltava hiukan toisella lailla ja kameranikin onnistuin suureksi surukseni saamaan rikki.

Nopea päivitys kuulumisiin vielä tähän lopuksi. Voimme kaikki hyvin, uusi koti on löytynyt, melkein kaikki muuttolaatikotkin on purettu ja perheeseen on ilmestynyt uusi, suloisen pehmeä ja kehräävä perheenjäsen.

Sunnuntaita

2009-05-09T22:30:00.001-07:00

Hyvää ja aurinkoista äitienpäivää kaikille lukijoille, mutta etenkin omalle äidilleni sekä isoäidille <3!

Lahdon aika

2009-05-06T19:53:00.000-07:00

Kommenttilootassa aiemmin mainitsemani lahiomaisen sairastamistilanne eteni vauhdilla ja toivon syrjasta kiinnipitaminen on vaihtunut surutyohon ja hautajaisjarjestelyihin.

Appeni nukkui lyhyen sairastamisen jalkeen pois huhtikuun 18.paiva. Timo ennatti onneksi viela hetkeksi isansa vierelle, mutta kesa ja paluumme on taas hitusen yksinaisempi.

Hei, hei Hawaji

2009-03-12T18:25:00.000-07:00

Viimeinen postaus Hawajilta. Kun ei talla kuitenkaan enaan kauaa ratsasteta :D.

Ihastuin hurjasti naihin vihreisiin makiin ja kumpuihin, ja lehmatkin olivat sopoja:

Ihana trooppinen ilta:

Mitaan outoa tassa tsunami evakuointikyltissa ;D:

Hotlan allas oli pullollaan hauskoja Koi-kaloja, eli koristekarppeja:

Ja puutarha gekkoja:

Viela muutama auringonlaskukuva:

...ja drinkki:

Joka muuten oli tosi namia, slurps :D!

Ja pakkohan sita oli viela paikallisella reseptilla valmistettua Spam-herkkua, Spam-Musubia maistaa:

Ei niin namia, mutta tulipahan kokeiltua :).

Ja se reissu oli paallisinpuolin sitten siina. Kivaa oli, mutta keskenhan tamakin loma loppui. Palattuamme oltiin kaikki uuden loman tarpeessa, jalleen kerran :).

Mauna Kea

2009-03-10T18:56:00.000-07:00

Nyt kun popo on vihdoinkin hellittamassa otettaan ja jaksaa tehda ehka taas muutakin kuin ruikuttaa niin palataanpa viela hetkeksi Hawajille, kun olette tietenkin odottaneet postauksia taalla kuin kuuta nousevaa ;).

Alunperin suunnitelmissa oli kayda mahdollisesti molemmilla isommilla vuorilla, Mauna Kealla ja Mauna Loalla, mutta ajan puutteen vuoksi oli tyytyminen vain toiseen. Mauna Keaan paadyimme sitten lopuksi siksi, etta Kealla naytti olevan hieman selkeampaa kuin Loalla, Kealle meneva tie oli vahan ystavallisempi ja siella olisi myos Onizuka Center of International Astronomy veskeineen,pikku teleskooppeineen ja matkamuistomyymaloineen, jotka Loalta puuttuvat.

Mauna Kea kohoaa 13,803 jalan (4,207m) korkeuteen, mutta jos sen korkeus laskettaisiin ihan vuoren juuresta, joka n.17,000 (reilu 5,000m) jalkaa merenpinnan alapuolella, olisi se maailman korkein upealla 33,476 jalan (10, 203m) mitalla :). Vuoren huipulla, joka todennakoisesta maailman paras paikka tahtien tutkailuun ilman kirkkauden ja ohuuden takia, on useita mita mahtavampia teleskooppeja.

Huippu, joka toisaalta olisi ollut aika huippua (ha-ha) nahda, jai meilta kokematta. Ensinnakin kaikkien olisi taytynyt olla yli 16-vuotiaita (yksi meista ei ihan viela ollut), hyvassa kunnossa ( meita oli kaksi leikkauksesta toipuvaa ja yksi flunssainen), alla olisi pitanyt olla neliveto (no ei ollut), eika suostuttu piheina maksamaan sinne karraamisesta erikseen. Niinpa jaimme sitten tuonne n. 9,000 jalan (reilu 2,7km) korkeuteen ihmettelemaan maisemia auringonlaskuineen.

Kylmaa oli taallakin, hrrrrr.... Kaikilla oli paljon paalla, no ok, toppatakkeja ei raahattu mukanamme, mutta kerroksittain oltiin pukeuduttu ja villaakin loytyi ja silti oli ky-ly-ma. Lontystelimme sitten jonkin matkaa, lahella olevalle kukkulalle odottelemaan auringonlaskua. Kukkulan rinteelta otettu kuva tuonne Visitor Centeriin pain:

Vastapaisella rinteella nakyy ylospain kiemurteleva tie, joka jatkoi huipulle.

Oli oikeastaan ihan hyva varmaan ettei paasty ylos asti. Tie oli mutkainen, pimea oli laskeutumassa ja niin pain pois. Tassakin korkeudessa paata sarkyili jonkinverran, mika lie luulotauti, ja B:kin heitti rinnetta kiivetessamme jarrut yhtakkia paalle ja sanoi ettei liiku enaan mihinkaan, silla polku oli jyrkka ja vei korkealle. Niinpa jain tyton kanssa siihen, oikeastaan aika mielellani, kumpainenkin kun ollaan vahan korkeanpaikankammoisia, poikain kavutessa maenpaalle kameroineen ja standeineen.

Auringonlasku oli kaunis taaltakin, vaikka kuva ei kaikkea kerrokkaan:

Kuvassa nakyy Pu'ukalepeamoan huippu pehmoisten pilvien keskella.

Vaikka oltiin ihan tyytyvaisia tahankin, jaatiin tietysti sitten vahan kuitenkin haahuilemaan huipunkin nakymien peraan. Scandican Mariannella kaunis kuva sielta taalla (aukeavan sivun alaosassa). Mariannella aivan ihania kuvia muutenkin, kannattaa tutustua :).

Auringon laskettua mentiin viela sinne matkamuistomyymalaan ja tiedemiesten luo nuuskimaan aina lumoavaa alykkyytta, intohimoa ja osaamista, seka porraamaan teleskooppien aareen, toivoen etta pilviverho hieman raottuisi ennen pois lahtoamme, mutta ei sellaista tuuria talla kerralla.

Lopulta sitten mutkitellen pilkkopimeaa tieta alas yhtalailla pimealla ja mutkaiselle Saddle Roadille.

----------------------------------------
Pikakatsaus muihin kuulumisiin:
Timo lahtee huomenna Texasiin duunimatkalle jalleen kerran. Ja pienessa lenssussa tuokin.
B:n lenssu tuli samantien takaisin, oltuaan paivan pari poissa ja nyt kytataan koska on syyta lahtea laakarin pakeille laaketta hakemaan.
P puolestaan laskee paivia lopputyonsa esittely tilaisuuteen, joka taman kuun 20 pva. Jannaa, hui.
Oma poskiontelon tulehdus alkaa olla melkeinpa jo hyvalla mallilla, ja tamanpaivainen vastasataneella lumella hohtava auringonpaiste piristi mieltakin oikein tosissaan, mutta aani on viela kuin variksen raakkumista. Muutama vuosi sitten vaurioituneet aanihermot ottavat tallaisesta yskimisesta nokkiinsa aika pahasti ja kestaa aikansa, etta aani taas palailee siedettavaksi, mutta kun sita ei ole aanityolainen niin ei sekaan niin haittaa :).

edit. Vaihdoin tuohon Onizuka centeriin paremman linkin.

Punalu'u Beach

2009-03-01T14:33:00.001-08:00

Koska nakkelen naita kuvia tanne retkistamme vahan vaarassa aikajarjestyksessa niin hypahdetaan nyt hetkeksi, ennen matkan loppua, viimeiseen paivaan.

Hotlasta menestyksekkaan, ja vahan haikean (no kuka tallaisesta ylellisyydesta taas arkeen haluaa), uloskirjautumisen jalkeen suuntasimme kohti saaren etela- ja kaakkoiskulmaa, yolentoon kun oli koko paiva viela aikaa.

Tarkoituksenamme oli poiketa ensin koko saaren ja USA:n etelaisemmassa kulmassa Ka Laessa, mutta aikaa oli kulunut matkaan jo sen verran, etta tama oli pakko jattaa valiin. Huristelimme kuitenkin etelaisimman baarin ohi, josta sain hataisesti napattua nain loistavan kuvan:

Lopulta, useamman tunnin ajomatkan paatteeksi olimme maaranpaassamme Punalu'u Beachilla, joka kuuluisa mustasta hiekastaan:

Paiva joka oli alkanut kauniina ja aurinkoisena lansirannalla oli taalla kaakkoisreunassa harmaa ja tuulinen, melkein kylma, ja kun ajankin kanssa oli pienta ongelmaa, suunnitellut viimeiset uinnit saivat nyt jaada.

Ranta on myos kilpikonnien suuressa suosiossa, mutta huonoksi tuuriksemme taalla ei, kauniin ilman lisaksi, nakynyt niitakaan.

Musta hiekka oli hauskan rakeista, mutta oli hyva muistaa, ettei sita, tai vulkaanisia kiviakaan saanut rannalta kerata mukaansa muistoksi.

Mekin kuuliaisesti tyhjensimme jopa sandaalimmekin ennen autoon takaisin astumista :).

Tarkeat ravintolisat

2009-02-28T17:12:00.001-08:00

Viime yon valvoin yskivan tyton kaverina. Tytto nukkui sitten pitkalle iltapaivaan, mutta itsekkin kipea aiti nousi aamulla tietysti melkein normaaliin aikaan, niinkuin aina. Jotta jaksaa tervehtya ja passata pesuettaan on oikea ja ravitseva ruokavalio nyt siis ensiarvoisen tarkeaa:

Jain koukkuun noitten pienten viestien availuun, joten siis tietenkin ihan vain siita syysta, etta nakee nama huipputarkeat ja jotain ennustavat viestinsa, oli syotava valtava pino suklaisia herkkupaloja :D.
Nam, tai yok, en ole enaan ihan varma kumpi...

Ei vaan, on sita tullut tanaan ihan oikeaakin ruokaa syotya, kun en nimittain aina muista sita tehda. Tein aivan ihanaa perunasalaattia. Silppusin kulhoon pienenpieneksi hakkelukseksi punasipulia, ruohosipulia ja pikkuisen tuoretta persiljaa. Paalle puristin kokonaisen sitruunan, seka tupsuttelin karkeaa mustaapippuria ja kosher suolaa. Sitten pursotin viimeiset majoneesin jamat, lisasin viela uutta oliivioljymajoneesia aimo turauksen, jonkin verran Turun sinappia ja lopuksi viela joukkoon rasvatonta hapankermaa (sour cream) muutaman (yks, kaks tai kolme, kuka niita laskee) reilun ruokalusikallisen.

Kun tuo kaikki oli sekoitettu hyvin keskenaan, kaadoin sekaan kuoritut ja pilkotut, jo aiemmin tanaan keittamani perunat, sekoitin viela hiukan ja heivasin koko hoidon jaakaappiin hetkeksi imeytymaan. Hyvaa oli.

Olishan tuohon voinut lisata myos maustekurkkua, omenaa ja vaikka rapeita pekoninpalasia, sikalimikali sellaisista tykkaa, mutta meille riitti nyt tuollainen. Tai siis mulle ainakin.

Lisaksi tanaan on muun ruuan laiton ohessa grillailtukin, joten kupu on pitkasta aikaa ihan taysi.

Muu viikonlopun kodin ulkopuolinen ohjelma koostuu lahinna ehka vain kaupassa kaynnista. Nuorisolla on paljon laksyja; B piirtaa isoa Art-projektiaan kotonaan taman viikonlopun ja P lukee useampaan ensiviikon kokeeseen, seka panttaa Hamletin "To Be Or Not To Be"- yksinpuhelua paahansa, silla se on esitettava englannin opettajalle koulussa, ennen tai jalkeen koulupaivan tai ruokatunnilla. Kivaa. Ja sitten tietysti viela ne normaalit laksyt joissa kulahtaa normaalistikkin useampi tunti.

Viela on luvassa muutama Hawaji-postaus, mutta tanaan tallaista.

Putouksia sun muuta

2009-02-27T08:01:00.000-08:00

Maisemia Pololu laaksosta, seka merelle, etta laaksoon:

Retki Akaka putouksille:

Kasvusto taalla oli upean vehreaa ja pullollaan mita hauskimpia kasveja:

Mitenhan sita saisi jarkattya itselleen vanhan koristeellisen kasvihuoneen, sellaisen kunnollisen kokoisen, johon voisi kasvattaa itselleen oman pikku sademetsan...

Mielettomia puita:

Taman alla voisi jarkata isommatkin puutarhajuhlat :D. Ihana!

Nakoala Onomea lahdelle:

Sita jotenkin odottaa ison purjelaivan (tai merirosvo-sellaisen) lipuvan lahteen hetkena mina hyvansa.

Viela yksi pysahdys Rainbow Falls:illa joka vahan Hilosta lanteen:

Lyhyesta virsi kaunis. Kuvabloggaus taas tallakertaa. Jonkinsortin vastine kai sille kun ennen otettiin vieraitten kiusaksi lomakuvat ja -diat esiin, silla erotuksella, etta talta sivulta paasee huomattavasti helpommin karkuun :D!

Nyt lenssua sairastamaan ja viikonloppuun valmistautumaan. Aurinkoa, energiaa ja hyvaa mielta kaikille!

Kilauea

2009-02-26T15:39:00.000-08:00

Timon syntymapaivan aamuna soimme ensin kunnon buffet-aamiaisen ja suuntasimme mutkikasta Saddle Roadia pitkin kohti Hiloa. Pysahtymaan siella ei ehditty, joten tassa vain ikkunasta napattu kuva:

Sielta 11:sta pitkin Kilauea tulivuorelle ,jossa ensin Visitor Centeriin ja muutaman pikaisen pysahdyksen jalkeen Jaggar Museolle , josta hyva nakyvyys Kilauean savuttavalle Halema'uma'u-kraaterille:

Kuvaustauon ja museon tarjontaan tutustumisen jalkeen kohti Thurston Lava Tubia joka alueen toisessa, vehreammassa nurkkauksessa. Tassa laavatunnelin sisaankaynti:

Tunnelissa oli yllattavan mukava kavella; seinilla loistavat lamput valaisivat tunnelmallisesti, pohja oli helppokulkuista ja molemmissa paissa oli hyva uloskaynti. Oikea peikkoluola! Tassa liian tumma ja vahan epaskarppi kuva (kun en jaksa harjoitella pimeassa kuvaamista), mutta toivottavasti se kertoo edes jotain:

(katselija on hyva vain ja klikkaa kuvan/-t rohkeasti suuremmiksi jos kiinnostusta loytyy.)

Sitten laheiseen pikkukylaan lounaalle:

Ruoka, hampurilaiset, leivat ja teriyaki, olivat ihan syotavia, kunhan ei silmaillyt heiluriovista keittioon aukeavaa nakymaa kauhean tarkkaan :). Timo kavi ruokaa odotellessa ostamassa muutamat taskulamput pattereineen viereiselta huoltoasemalta mukaan, silla matkamme taalta jatkui ruuan jalkeen kohti saaren kaakkoiskulmaa, jossa luvassa olisi pienta jannittavaa iltavaellusta koko perheelle.

Koska alue siella oli paikoin teravaa, kokoajan epatasaista, ja takaisin tullen pimeaa maastoa, joten niita fikkareita tarvittiin jokaiselle:

Opas/puistonvartija megafonin kanssa auringonlaskun aikaan sitten kuulutti, etta taskulamputtomat saavat nyt ottaa ja haippasta.

Suosittelivat myos tanne tuleville pitkia housuja, hanskoja, vetta jokaiselle, ensiapupakkaus ja kunnon kavelykengatkin, etenkin niille jotka taalla tahtovat pitemmalla vaellukselle. Laava oli paikoin haurasta ja rikkimennessaan kuin lasia, joten olivat ihan vakavasti otettavia neuvoja kaikinpuolin.

Tassa se mita menimme katsomaan, Pu'u O'o:n, joka tamanhetkinen tulivuoren purkautumispaikka, laavavirta:

Auringonlasku taallakaan ei ollut yhtaan hullumpi:

Pimeassa laava ryhtyi pikkuhiljaa nakymaan yha paremmin ja paremmin:

Kuvat eivat anna ollenkaan hyvaa kuvaa siita kuinka pimeaa, tahtikirkasta (ikina en ole nahnyt niin tahtikirkasta ja -rikasta taivasta kuin taalla) ja upean varista laava yotaivasta vasten oli. Kuten jo tuossa aiemminkin tuli mainittua; yokuvaus ei ole ihan mun heiniani :).

Tarkkasilmaiset lukijat nakevat tuolla alimman kuvan oikealla puolella muutaman oranssin pikkutaplan. Koko rinne oli niita taynna, pienia ja isompia, ja kertoivat laavasta joka rinnetta pitkin alas valuessaan hehkui upeaina pilkkuina. Kiikareilla nakyivat loistavasti. Jatinkin sitten illan kuvaamisen toisille ja nautin nakymista muuten vain.

Tasta kuvasta en ole varma ottiko sen B vai mina, silla annoin kamerani hetkeksi tytolle, taman kyllastyttya omaansa ja mina kuvaamiseen.

Lopulta sitten pilkkopimeassa hyppelehdimme laavakivia pitkin, fikkarin valossa, takaisin autolle, mika oli itseasiassa tosi kivaa :D.

Sitten oista rantatieta pitkin takaisin hotelliin lansirannikolle.

Auringonlaskun aikaan

2009-02-25T15:21:00.000-08:00

Laupahoehoe

2009-02-24T19:51:00.000-08:00

Eraan paivan autoretki vei meidat pikkuruiseen Laupahoehoen kylaan.

Laupahoehoen asukkaat koostuivat aiemmin lahinna kalastajista ja taron viljelijoista, seka heidan perheistaan, ja kylassa oli luonnollisesti myos kirkko seka koulu. Huhtikuun 1.paivana kello seitseman aikaan aamulla vuonna 1946 pienen kylan yli pyyhkaisi kuitenkin hirmuinen tsunamiaalto. Ensin kaksi pienempaa hyokyaaltoa toi kaloja lasten ihasteltavaksi ja kerattavaksi koulun pihalle asti, mutta kolmas aalto olikin niin valtava, etta se vyoryi koko paikan yli surmaten kylalaisia ja vieden mukanaan parisenkymmenta oppilasta opettajineen. Kukaan ei ollut huomannut veden pakenemista lahdesta ennenkuin se oli liian myohaista.

Kaunis ja rauhallinen paikka, jota yha muutama vanhempi, japanilaista syntyperaa oleva ihminen naytti asuttavan pienissa vaatimattomissa taloissaan.

Tyrskyista ja merituulesta olisi istunut pitempaankin nauttimassa nain levollisessa paikassa. Kaukana kavala maailma.

Menehtyneille oppilaille ja opettajille pystytetty muistomerkki. Vahan kauempana oli myos seina johon oli keratty kylaan, sen asukkaisiin ja nimenomaiseen tsunamiin liittyvia lehtileikkeita ja kuvia.

Tuo samainen tsunami iski myos saaren suurimpaan kaupunkiin Hiloon, tehden viela hurjempaa tuhoa kuin taalla. Tassa paljon kertova linkki kuvineen, englanniksi tosin, ja tassa toinen, vahan viela syventavampi.

Matka on tehty ja maailma nahty

2009-02-24T16:42:00.001-08:00

...Enka onneton blogannut matkan aikana kertaakaan vaikka lapparikin oli mukana. Naamakirjaan nakkelin kuvia muutamaan otteeseen ja skypeiltiin kerran,pari isovanhempien kanssa, mutta siinapa se olikin. Lisaksi ensimmaista kertaa matkailuhistoriamme aikana jatimme tuliaisetkin ostamatta. Ei siis lahjuksia talta reissulta kenellekkaan. Itsekasta ehka, mutta myos aika tervetta vaihteeksi. Paatettiin, etta koska kyseessa on vain viikon loma ja nainkin ihanassa paikassa, emme kayta puolta lomaa tuliaisten metsastamiseen paniikinpoikanen takapuolen kannikassa kiinni ja lopulta paady ostamaan jotain jonniinjoutavaa roskaa, jolla kukaan ei oikeasti tee yhtaan mitaan, vaan kerrankin otamme vahan iisimmin.

Missako sitten kavimme? No, ensin suhasimme koneella Mauille, joka siintaapi pilviverhon takaa tassa:

Sielta sitten lento samana iltana Hawajin Big Islandille, josta tama, ei juuri mitaan kertova, funky palmukuva heti kentalta:

Hotellimme oli oikein ihana ja ylellinen. Aamiasta syodessa ihailimme paivittain, ei enempaa eika vahempaa kuin ryhavalaiden leikkia hotellin edustalla aukeavalla ulapalla. Mieletonta!

Nakyma hotellin aulasta. Taalla olisi viihtynyt vahan pitempaankin:

Huoneemme parvekkeelta sai ihailla mm. Kohala vuoria:

Lisaa juttua ja kuvia luvassa, silla saarella oli paljon mainitsemisen arvoisia paikkoja. Nyt laakitsemaan tytarta, reppana kun sairastui matkan aikana lenssuun josta ei nyt meinaa paasta eroon ei sitten millaan.

Valentinen ja lukijaystavien kunniaksi!

2009-02-12T17:40:00.001-08:00

Kukkia ja Ystavanpaivatoivotuksia kaikille:

Vaihtoehtokukka niille, joita Valentinen paiva tokkii:

Hyvaa ystavanpaivaa! Luv ya all :)!

edit. Hah, tulipahan ajoissa toivoteltua. Just vasta tajusin, etta huomenna mikaan Valentinen paiva olekkaan, vaan perjantai ja 13. No sattuuhan sita :D.

Ding Dong

2009-02-11T19:00:00.000-08:00

Kun ei mitaan muuta keksi niin sitten tehdaan vaikka jonkinsortin makumatkailua :).
Ensimmaista kertaa taalla olo aikanamme otimme ja ostimme Ding Dongeja ja Twinkies:eja. Pakkohan nain (takalaisittain) kuuluisia ja hassuja "herkkuja" on ainakin kerran maistettava.

Twinkiesit ovat olleet markkinoilla kunnioitettavasti jo vuodesta 1930. Legendan mukaan niissa on sailontaaineita niin paljon, etta ne eivat pilaannu koskaan ;D. Twinkiesit ja Ding Dongit loytyvat, tai mainintoja niista, myos tv-sarjoista ja leffoista. Ensimmainen wikipedian mukaan Perhe on Pahin- sarjasta (jos lukijoista kukaan sellaista enaan muistaakaan), seka ainakin elokuvista Ghostbusters ja Die Hard, ja jalkimmainen mm. Friendseissa, ER:ssa, Pulmusissa ja ties vaikka missa.

Ho Hos:it olisivat kuuluneet tahan samaan joukkoon, mutta jaivat ostamatta. Onneksi, silla ei noita yhta enempaa tee mieli syoda, huh :D. Pehmeita ja makeita, mutta kaikessa komeudessaan kuitenkin aika ankeita sokeriplajayksia.

------------------------------

Hommattiin koirien kynsien lyhentamista varten Pedi-Paws, pattereilla toimiva kynsiviila. Nuo meidan nallukat kun eivat niin piittaa kynsileikkureista, vaikka antavatkin tarvittaessa suht kiltista kyntensa mamman kasiteltaviksi. Kauhean hyva idea tuossa viilassa kylla, mutta vempaimen aani ja tarina viilan vihdoin osuessa kynteen on sellainen, etta koirien siihen totuttaminen vie nakojaan, ainakin meikalaisen taidoilla, aikaa ja karsivallisyytta.
Enpa tieda kannattiko hommata.

----------------------

Olen muuten ihan totaalisen ihastunut! Taysin hullaantunut. Sydameni vieneesta ihanasta Charliesta voivat kaikki muutkin halukkaat lukea mm. taalta. Ihana, ihana otus. Ihana tarina ja ihana blogi. Kiitos Louhitar vinkista!

-----------------------------------

Sunnuntaina lahdemme pienelle reissulle. Matka on buukattu jo aikaa, mutta naitten leikkausten takia oli pienta jannitysta, etta mahtaako koko suunnitelma onnistua lainkaan. Hiihtoloma alkaa nyt perjantaina koulujen ovien sulkeuduttua, lauantaina viemme koirat kenneliin ja laitamme talon kuntoon, ja sunnuntaina sitten matkaan. Takaisin tulemme viikon paasta maanantaina aikaisin, aikaisin aamulla ja nama tunnolliset, mutta vahan nakojaan hoperot lapsemme suunnittelevat kouluun menoa samaiselle paivalle raskaasta reissusta huolimatta.

Mutta siis luvassa on pian, toivottavasti kauniita(kin) kuvia, vielapa varmasti ihan matkan aikanakin, kun en voi muka jattaa lapparia taaskaan kotiin.

Kuulumisia

2009-02-04T15:47:00.000-08:00

On taas ihanien auringonnousujen aikaa. Tassa nakyma makuuhuoneen ikkunasta tanaan aamulla kello seitseman aikaan:

Potilas numero kaksi on ollut paaaiheitamme taalla kuluneen viikon. Tamakin leikkaus on nyt siis ohi menestyksekkaasti. Toipuminen tasta oli, ja ihan odotetusti kylla, vahan hitaampaa, mutta ihan aikataulussa ollaan ja kohta melkolailla tulitera kunnossakin. Huomenna kouluun taas. Jospa nyt saataisiin olla kolhuitta ja rikkimenemisitta jonkin aikaa.

Isomummmukin jarkkasi siella Suomessa itsensa sitten taas sairastuvalle. Oli kuulemma ottanut ja kaatunut vanhainkodissaan ja murtanut reitensa. Kun on aina menossa ja touhottamassa johonkin suuntaan. Nyt mummeli on kipsattuna, mutta reippain mielin.

Ensiviikko koulua viela ja sitten meilla kaikilla on hiihtoloma. Huoh, ihan tarpeeseen tulee.

----------------------------------------
1995 - 2009

Neron paras kaveri, vanhempieni koira Eppu, kuoli sunnuntaina pitkaan sairastettuaan, kotonaan mammansa kainaloon, omien rakkaiden ihmisten ymparoimana ja paijaamana.
Eivat ehtineet kaverukset sitten enaan tapaamaan toisiaan.

Lepaa rauhassa Eppu kulta.
Hyva poika.

Seattle

2009-01-26T19:39:00.000-08:00

Radio paalle....

... Ja sitten ajelulle surullisen harmaaseen Seattleen.

Hyvaa alkanutta viikkoa kaikille!

Lunar New Year

2009-01-25T19:33:00.001-08:00

Suunnattiin tanaan hetkeksi, pienesta lumisateesta huolimatta, koko perheen voimin Seattlen Chinatowniin International Districtille. Kaytiin katselemassa aasialaisia huonekaluja, kirjoja Kinokuniyalla ja lopuksi viela ruokaostoksilla Uwajimayalla. Sitten kotiin kipinkapin herkuttelemaan nimipaivan ja kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi.

Gong Xi Fa Cai!

Blogiasiaa

2009-01-20T18:33:00.000-08:00

Ihan vain nain pikaisesti tanaan; suoritan pienta uudistusta tuohon sivunlaidassa olevaan blogilistaani. Vaihdan tuon "muuta luettavaa"-listan paivittyvaksi blogilistaksi. Karsivallisyytta siis, jos lista nayttaa puutteelliselta, koitan kuitenkin lahes kaikki aiemminkin sivullani nakyvilla olleet blogit siihen pikkuhiljaa listata.

Mokailen sen kanssa nyt ihan tauotta, argh!!! Joten listan rakentelu jatkunee huomenna.

Ilman, etta politiikkaan taalla sen kummemmin puutun, niin sen verran on kuitenkin mainittava, etta olipahan vaikuttava paiva tanaan. Viisautta ja malttia uudelle presidentille!

Tanaan nain ihana usva taallakin.

Fly like an eagle...

2009-01-18T20:24:00.000-08:00

Kaytiin tanaan taas, viime vuoden tapaan (tassa viela toinenkin linkki viime vuoden retkeen), Skagit-joen varrella, aina Marblemountissa asti, katselemassa valkopaamerikotkia. Luvassa on pitkahko (lahinna) kuvabloggaus keskiverto kuvilla, joten istukaas mukavasti.

Saa oli mita upein ja ihmeteltiinkin kun heti alku matkasta tien ylla valkkyi varoitustaulussa yhtakkia "limited visibility"-varoitus, mutta sitten naimme taman:

Motarin (I-5) varrella oli taas tamakin kaunis tuttu maisema (vilisti ohi vain niin nopeasti):

Kotkia bongasimme talla reissulla yhteensa 44 kpl. Kuvat eivat talla reissulla onnistuneet kauhean hyvin, mutta tassa kuitenkin muutama:

Tieta reunustivat monin paikoin kauniit puut, joista oli tietysti pakko nappasta kuva:

Tassa Sauk-joki, joka mutkitteli tien vieressa hyvan matkaa:

Kauniiseen usvaan oli janna jalleen sukeltaa:

Peuroja loytyi taaltakin. Tienposkesta talla kertaa:

Ihania vanhoja taloja viktoriaanisine kuisteineen maalaismaisemassa:

Kotiin tultiin terveellisen raitisilmamyrkytyksen saaneina, tilasimme pizzat ja nautimme siita, etta huomenna viela on vapaa paiva (Dr.Martin Luther King Jr:n syntymapaivan kunniaksi). No, osalla meista ainakin.

Sa olet mun bambi...

2009-01-17T21:10:00.000-08:00

Voi miten soposia vierailijoita nakyi kylassamme eilen iltapaivalla. Ikkunan lapi ei zoomilla kauhean laadukkaita kuvia saanut, mutta lanttaan muutaman niista tanne kuitenkin:

Ihania!

~Aloha Oe~

2009-01-15T19:28:00.000-08:00

Piti jo joulukuussa, kun oli tuo Pearl Harborin muistopaivakin, tehda vuoden -06 O'ahun reissusta pieni postaus, mutta kappas kun taas jai. Tammikuun piristykseksikin sen varmasti voi viela laittaa.

Hawaiin lomamme -06 osutimme lasten hiihtoloman aikaan, jolloin saa saarella oli viela mukavan leuto. Oltiin siella yhdeksan lampoisen ihanaa paivaa, joista ensimmaiset nelja yota hotellissa Waikikilla ja viimeiset viisi paivaa asutimme vuokraamaamme taloa Lanikai Beachilla. Vuokra-autolla sahasimme saarta pitkin poikin.

Pearl Harborin muistomerkilla, tai tarkemmin USS Arizona-muistomerkilla, kaynti kuului muistaakseni ensimmaisiin kohteisiimme. Ennen muistomerkille vievaan lauttaan astumista ohjelmassa oli 7.12.1941 iskusta kertonut lyhyt dokumenttielokuva ja muistutus siita, etta olemme menossa hautamuistomerkille, joten kayttaytymistaan kannattaa hieman hillita. Muistutus tuli ihan tarpeeseen silla erinaiset turistiryhmat pitivat helkkarinmoista mekkalaa lukuisista pyynnoista huolimatta.

Kaynti muistomerkilla oli kertakaikkisen vaikuttava. Nimilistat taalla, niinkuin kaikkialla muuallakin vastaavissa paikoissa, olivat surullista luettavaa. Upotetuista hylyista, jotka nakyivat ihan selvasti veden pinnan alapuolelta, nousi viela hivenen oljya, aivan kuin upottamisesta ei olisikaan kulunut kovin paljon aikaa.

Hanauma Bayssa kaytiin snorklaamassa. Lahti on osa vanhaa tulivuoren kraateria jonka reunojen suojassa oli turvallista ihailla lukuisia erilaisia varikkaita kaloja ja hauskoja kilpikonnia.

Meilla oli kaikilla omat vedenalaiskamerat joilla oli lystia napsia kuvia, ikava kylla kalojen varit eivat vain valmiissa kuvissa tulleet kauhean selvina esiin. Kivaa oli kuitenkin.

Me tytot kaytiin Sea Life Parkissa uimassa ja suukottelemassa Wholphinea, joka oli koiramaisen hauska sekoitus delffiinia ja jonkin valtakunnan valasta. (edit.Tarkistin mm. tuon nimen oikeinkirjoituksen ja a muuttuikin oikeassa muodossa o:ksi) Wholphinea ei nakojaan siella enaan suukoteltavana ole, mutta silloin viela oli:

Lanikai beach oli ihastuttava. Meidan lisaksemme siella ei nakynyt kuin muutama lenkkeilija silloin talloin ja haitaan rannalla pienen pienessa seurueessa viettanyt nuoripari. Hienon paikan olivatkin valoilleen valinneet.

Oli ihana istuskella iltaisin hiekalla, katkarapu cocktaileja valkkarilla alas huuhtoen, kuunnellen meren kohinaa, katsellen tummuvaa taivasta ja lahettyvilla olleeseen tukikohtaan harvakseltaan laskeutuvia, seka sielta nousevia sotilaskoneita. Mukulatkin viihtyivat, ja aivan ilman minkaan valtakunnan tietokonepeleja tai muutakaan.

Kaytiin myos merella. Valaita oli tarkoitus nahda, mutta aika heikoksi jai niitten bongaus talla kerralla. Maisemat Waikikille ja Diamond Headille sen sijaan olivat hienot. Tassa yksi otos juuri ennen satamaan saapumistamme.

Surffarit niin taalla, kuin Ehukai Beachillakin, jonne tietysti myos ajelimme, olivat mukavaa seurattavaa.

Koluttiin ihania rantoja, kaytiin museoissa, uimassa, syomassa ja ihmettelemassa toinen toistaan kauniimpia maisemia. Joku meista osti ukulelen, toinen pienen tilkkutakin eika kukaan oikeastaan olisi halunnut lahtea saarelta kotiin pain.

Upea paikka kaikille joita Hawaii kiehtoo. Kunhan muistaa lahtea matkaan avoimin mielin antamatta turistien ja mielettoman korkeiden odotusten hairita, niin yllattyy taatusti positiivisesti.

Kuvat bloggaajan ja siippansa ottamia, paitsi tuo missa B Wholphiinin suukoteltavana. Sen ottaja ei tiedossa.

Koittakaa kestaa tan mun pohjien vaihtelun kanssa, mieleista kun ei meinaa loytya, ei sitten millaan.

Uutta ilmetta?

2009-01-10T13:43:00.001-08:00

Jonkin asteinen levottomuus on iskenyt taas ja sita kaipaa jalleen jotain muutosta ja uutta elamaansa. Jottei sita kuitenkaan aivan nyrjayta itseaan, niin aloitetaan nain varovasti verryttelemalla ja vaihdetaan taas vaikkapa aluksi tata blogipohjaa. Tama nyt on ainakin vahan valoisampi, vaikkeivat nuo kuvat ehka niin edukseen tassa olekkaan. Ja ainahan pohjan voi vaihtaa taas toisenmoiseksi jos katumapaalle sattuu.

Sitten jos seuraavaksi lahipaivina varaisi kampaajalle ajan ja uskaltautuisi vaikkapa leikkuuttamaan tata lettiaan vahan lyhyemmaksi. Ei ehka niin hurjasti kuin kaksikymppisena, jolloin puoleen selkaan asti ulottuvan paksun hiuspehkoni kynitytin flat top-siiliksi, mutta jotain mita ei voisikaan enaan laiskana sitoa niskaansa poninhannaksi, vaan mieluusti vahan kehystaisi, sillalailla somasti, tata parstataulua. Sekin voisi vahan auttaa tahan muutoksen kaipuuseen.

Yhtakkisen levottomuuden aiheutti talla kerralla varmaan muuten taman aamuinen uni, jossa olin Timon kanssa katselemassa potentiaalista uutta kotia itsellemme. Asunto oli muuten ihan jannaa 20-30-lukujen tyylia oleva kerrostalohuoneista, mutta jotenkin kauhean ahdas ja sotkuinen, eika esitteleva omistaja ollut vaivaantunut edes sankyja siella petaamaan, huh. Vahan pettymys siis. Kunnes avasin kylpyhuoneen oven!

Kylppari oli valoisa, todella avara ja ihanan ylellinen suurine kultareunaisine peileineen, marmoreineen ja porealtaineen. Vaahtoa taynna olevaa poreallasta reunustivat tuikkivat kynttilat, suuri pehmeita (kauniin sinisia) pyyheliinoja oli rullattu odottamaan kayttajaansa matalalle osittain kylpyhuonetta kiertavalle marmoritasolle ja suurien ikkunoiden edessa heiluivat unelmanohuet lattiaan asti ulottuvat verhot. Jostain syysta seinan vieressa kokotti korkea vanhanaikainen nuottiteline. Ikkunat avautuivat parvekkeelle josta oli mahtava nakyma johonkin kiireiseen ja kiehtovaan, ilmiselvasti Aasialaiseen suurkaupunkiin hieman kauempana kiertelevine vihreiden puiden reunustamine jokineen paivineen. Oih ja voih!!!

Brittilainen omistaja rouva oli yhtakkia ilmaantunut viereeni ja kun kysyin lumoutuneen missa oikein olemme, sanoi rouva siihen ettei voi kertoa sijaintia ennen kauppakirjojen allekirjoittamista, ihan jo turvallisuussyista. Heh. Nain oli salainen palvelu, jossa miehensa kuulemma tyoskenteli, hanta neuvonut. Juoksin kylpparin ovelle siita paikasta huutelemaan Timoa paikalle, halusin taman nimittain nakevan parvekkeelta avautuvan upean maiseman, mutta ennenkuin tuo ehti siihen ilmaantumaan lukuisista huuteluistani huolimatta herasinkin kesken kaiken.
Oli vissiin kaikinpuolin aika vaikuttava uni, silla olin kuulemma ollut kovin levoton ja koittanut hopotella unissani jotain.

Jainkin sitten taas miettimaan kuinka ihanaa olisikaan asua taas jossain Aasialaisessa suurkaupungissa ihaillen sen oisia valoja ja jatkuvaa syketta, sen sijaan etta ei. Mutta sitten taas...

Potilas no.1

2009-01-08T19:56:00.000-08:00

Nyt on tamanpaivainen potilaamme leikelty ja kotona. Laakkeissa ja tiukasti tikattuna. Hirmuisen akkia koko homma hoituikin; klo 10:30 piti olla aamulla sairaalassa, kello 12 alkoi leikkaus ja kello 13:20 soitteli kirurgi jo kotiin kertoen leikkauksen olevan ohi ja potilaan heraamossa. Lisasi siihen viela, etta tanaan saa sitten tulla hakemaan kotiin. Oletin tietysti, etta illansuussa, mutta noin puolen tunnin paasta puhelin soi uudelleen ja hoitaja sanoi, etta hakea saisi jo 45 minuutin paasta! Eipa siella turhia lojuta.

Hyvin tuo onkin toipumaan pain; ruoka maistuu ja hiippaillakkin hiukan jaksaa. Massussa on kolme pienempaa haavaa ja yksi vahan reilumpi, mutta eipa enaan sitten sapeta. Jutuista paatellen laake on vahvaa ja tehoaa aikas hyvin :D.

Itse yritan kyhata P:n vuosikirjaan tulevaa lyhytta ylistysta jalkikasvumme erinomaisuudesta ja rakastettavuudesta, kera varhaislapsuuden kuvan, mutta hirvean huonolla menestyksella. Eipa sen tarviskaan olla kuin huomiseen mennessa valmis, kaak! Oliskohan kannattanut miettia tata vahan aikaisemmin ja ehka hieman virkeampana,hmmm? edit. Niin, tarkennukseksi mainittakoon, etta eihan se muuten vaikeaa olisi, mutta kun pitaisi pysytella 30:ssa sanassa. Mieti siina nyt sitten paasi puhki kuinka saada sanottua niin lyhyesti jotain kaunista/hauskaa/inspiroivaa/kannustavaa/ylistavaa/merkityksellista, jotain mita olisi mukava lukea viela vuosienkin paasta...

Vetta tulee ja joet tulvivat taas hurjasti. Uutisvideota aiheesta loytyy taalta.

Lopuksi viela kaunis kiitos ystavalle tamanpaivaisesta kuskailu avusta ja juttuseurasta :D.

edit. Toisen leikeltavan operaatio siirtyi 29.paivaan. Saa nain ollen tehda rauhassa kaikki lukukauden lopettajaiskokeensa, joita riittaa, ettei tarvi niista toipuessaan sitten huolta kantaa. Lukukausi loppuu taalla vasta 23.1.

Tammikuinen valitusvirsi

2009-01-06T10:11:00.000-08:00

Ma en ole ikina osannut juhlia uutta vuotta. Tai no siis kyllahan sita on aina skoolailtu, hyvaa ahdettu nassuun ja ilotulitusta katseltu, mutta ihan oikeaan juhlatunnelmaan ei oikein paasta, ja kun ilotulitus on loppu on sitten jotenkin tosi tyhja olo. Onko sita tylsa vai vain laiska, mutta aina sama juttu. Potentiaaliahan noinkin jannassa illassa olisi kunnon humuun vaikka kuinka paljon. Satoja katonrajasta tippuvia ilmapalloja, confettia, torvia, live musiikkia, kauniita ja iloisia ihmisia tungokseen asti jossain upeassa paikassa, viimeisten sekunttien laskemista yhteen aaneen ja sen semmoista pienta nain niinkuin alkuun. Ei niin, etta silmat ristissa yrittaa vakisin pitaa itseaan kulahtaneessa pyjamassaan hereilla puoleen yohon asti, katsellen kaihdinten raosta muutamaa surkeaa ilotulitetta toivoen etta pauke pian loppuisi kun koirakin vapisee nurkassa ja kohta pian sen jalkeen valoja sammutellessa ja jalkikasvuaan pehkuihin patistellessa koittaa valtella muksujensa “tassaks taa taas oli”– katseita. Noin niinkuin hiukan karjistetysti. Hohhoijaa.

Ma en myoskaan oikein pida tammikuusta. Se on varmasti vuoden ikavin kuukausi. Plaah. Ma aion lisaksi kieltaytya siivoamasta joulukoristeita pois. Sittenhan vasta ankeaa yhtakkia onkin kun kaikki kimmellys ja pikkuvalot ovat sammuneet. No joo. Ehka teen kompromissin ja jatan jouluvalot sitten lopuksi lasiponttoihin tai hyllynreunoille, ettei tule kauhean pahoja vieroitusoireita.

Tammikuuta ei tana vuonna ainakaan paranna se, etta Timo leikataan torstaina ja ensiviikolla P myoskin. Ilman etta kerron pojan leikkauksesta sen enempaa (yksityisasia kun on ja laheisimmathan asiasta jo tietavatkin), muuta kuin etta on nopea ja ilmeisen helppo leikkaus, mutta siis nukutetaan kumminkin ja toipumiseen menee viikko pari, niin eihan se nyt kivaa ole. En tykkaa noista nukuttamisista yhtaan (kop-kop-kop) ja kun yhdesta kaikkein rakkaimmastani viela on kysymys. No kyllas varmasti tiedatte, mutta siis joo.

Jotain kivaa kuitenkin: kaytiin Half Price Booksissa ja paastin siella ihan tietoisesti mopon kasistani. En ole varmasti ikina ostanut niin hirmuista pinoa kirjoja kerralla. Suurin osa niista oli kylla pokkareita, Higginsiapa tietenkin (niille jotka eivat sita viela tieda; ne ovat mulle vahan niinkuin Harlekiinit joillekkin, kevyt addiktio :D), mutta kuitenkin, ja kylla joukkoon mahtui myos ihan vakavasti otettavia kovakantisia elamankertoja ja asiakirjojakin. Kivaa!

Nyt ei muuta kuin rautaisella otteella tammikuun lapi, niin ehkapa se siita lahtee, tamakin vuosi? Tassa sille:

2009

2008-12-31T14:56:00.000-08:00

Hyvaa Uutta Vuotta Kaikille :D!

Jouluisia tunnelmia

2008-12-27T16:10:00.000-08:00

Toivottavasti olette kaikki nauttineet joulunpyhista, laatikoista, kinkusta/kalkkunasta, laheistenne seurasta, kuusen loisteesta ja joulumielesta. Kenties jopa saaneet mieleisen lahjankin tai kaksi :).

Meilla nuorten kaikkein eniten odottamat lahjat ovat yha UPS:n tallessa tuon kurjan saan takia, mutta jotain pienta sentaan loytyi kuusenkin alta. Pehmeita paketteja, hajuja, kirjaa, leffaa ja suklaata, tietenkin. B sai mm. myos ensimmaiset oikeat meikkinsa; ripsivaria, kajalkynan, poskipunaa ja aurinkopuuteria. Pehmeina, mahdollisimman luonnollisina vareina kuitenkin. Ja ensimmaisen parfyyminkin.

P sai meista ehka kaikkein erikoisemman lahjan; palvelukseenastumismaarayksen, jonka postin tati toimitti jouluaattona ihan kotiovelle asti, uhmaten kauheaa kelia saadakseen kirjeeseen vaaditun kuittauksen ajallaan. Viela ei tarvi asian suhteen kuitenkaan hoppuilla, paikalle kun on ilmaannuttava vasta v.2010.

Taalla on parjailty hurjasta lumimaarasta (ja jalleen koko osavaltioon julistetusta hatatilasta) huolimatta oikein hyvin. Ihan taysin ilman pienta ylimaaraista, saasta johtunutta, jannitysta ei kuitenkaan selvitty; naapurin talon paalle kaatui suuri manty jouluaattona. Onneksi se naytti kaatuvan aika pehmeasti, joten hyvin luultavasti isommilta vahingoilta valtyttiin, mutta koska taitavat olla sopivasti jossain lomalla on yllatys viela nakematta...

Sain joululahjaksi Timolta koko perheelle liput Pahkinansarkija-balettiin Tapaninpaiva naytokseen. Niinpa sitten eilen suuntasimme jalleen kohti Seattlen keskustaa siisteina ja kultturellielamyksen vastaanottamiseen virittaytyneina.

Marion Oliver McCaw-Hall oli kaunis ja nayttava. Henkilokohtaisesti rakastan jo tallaisten paikkojen ylellista ja juhlavaa tunnelmaa; samettisia penkkiriveja, parvia, orkesterimonttuja soittimiaan virittelevine muusikoineen, kauniita lavasteita, smokkipukuisia paikannayttajia, kahisevia juhlavaatteita, puheensorinaa ja esityksen odotuksesta aiheutuvaa pienta jannitysta. Itse balettikin oli tanne tulemisen arvoinen. Kaunis, taidolla tehty ja jouluisen ihana. Kun sen sai viela jakaa perheensa kanssa, oli kokemus taydellinen. Loistava lahja.

Jopa P suhtautui baletissa kayntiin kunniakkaasti. Jos ei lasketa epatoivoista "Please, sanokaa etta niita lippuja on vain kaksi" ja sen jalkeista vaimeata "I so saw this coming" mutinaa, oli poika oikein avarakatseinen ja "good sport" homman suhteen :).

And a Very Merry Christmas to Everyone <3!

2008-12-23T16:59:00.000-08:00

Hyvaa Joulua kaikille lukijoilleni ja muillekkin sivulle eksyneille!

Ai juu! Muistattehan etta joulupukin menoa voi nykyaan seurata NORADin sivuilta :D!

Maa on niin kaunis

2008-12-21T19:52:00.000-08:00

Taman illan joulumaisemia:

Ja lisaa lunta on kuulemma luvassa :O.

Well now...

2008-12-20T14:21:00.000-08:00

"...A dangerous winter storm is approaching Western Washington Saturday morning, bringing the potential for widespread heavy snows, damaging winds, and a significant number of power outages to a region still recovering from two winter storms earlier in the week."
ja "...Meanwhile, hurricane-force winds are possible for communities that nestle up against the Cascades in the eastern foothills of Snohomish, King and Pierce Counties, while farther west, several inches of snow are possible in the greater Seattle-Tacoma-Everett Metro area, and over toward the Olympic Mountains, they could be measuring new snowfall in feet."
(KOMONEWS.COM)
Seattle Times:n muistuttaessa toisaalla: "It's life threatening,don't take it casually."

Meilla on "myrskyja" taman tasta, nama kun nimittavat melkein vahan kaikkia lempeasta iltapaiva auringosta poikkeavaa myrskyksi, mutta tahan suhtaudumme hiukan vakavammin. Vuoden 2006 myrsky juuri ennen joulua oli nimittain tosi haijy, vaikka silloin ei ollut edes tata lunta ja tai pakkastakaan terastamassa puhurin vaikutusta. Sahkot menivat puoleltatoistamiljoonalta ja monilla niiden takaisin saamiseen meni viikko. Taman nyt jo rannikolla alkaneen myrskyn veikataan olevan samaa luokkaa, ellei jopa pahemman. Vaikkei meidan alueellamme sahkot olleetkaan poissa kuin vajaan vuorokauden, niin sina aikana ehti jo kuitenkin tulemaan vilu; talot kun ovat aika hepposia ja takat kaikkea muuta kuin varaavia. Jos sahkot menevat nyt, niin saattaa olla, etta vahan paleltaa.

Mutta mikas meidan taalla on ollessa; halkoja on karratty kotiin niin paljon, etta muutaman paivan niilla ainakin parjaa, ja evasta, tuikkuja ja tulitikkuja sun muita loytyy myos. Takassa ja grillissa voi aina lammittaa juomaa ja ruokaa jos niikseen tulee. Akkiakos myos pystytamme leirin koko perheelle tuohon takan aareen, jottei tarvi kylmassa nukkuakkaan. Autossa voi kayda lammittelemassa ja silla suhata vaikka Starbucksille tarpeen vaatiessa.

Eniten huolestuttaa lahinna kuinka tuo vaki, joilla ei ole muutenkaan laittaa lamminta ylle ja jotka asuvat heppoisesti tai vain siltojen alla, tulevat parjaamaan talla saalla.

"...weekend storm could bring "wicked and dangerous" conditions to parts of the state." (NWCN.COM)

Noh, (raaka) kinkku kokottaa Issaquahissa odottamassa hakijaa, osa lahjoista on ostamatta, netista tilatut lahjat ovat jumittuneet UPS:n jemekseen, silla eivat toimita tallaisella kelilla kuulemma mitaan, ja laatikot ja luumutortut on tekematta, joten mikas siina. Saahan sita juhlia joulua sitten muutaman paivan viiveellakin jos hassusti kay ja eikahan sita ole viela edes kirkossa kuulutettu, etta tuo niin haijyksi lopulta edes heittaytyy. Kahtotaan mita tuleman pitaa.

Update 21.12 Lunta on tullut seitsemisen inchia, mutta myrskytuulia talla rinteella ei ole onneksi nakynyt. Vaikka meilla sahkot ovatkin pysyneet, niin ihan tuossa naapurissa on n. 1500 taloutta ollut ilman, hrrr...

Seattle by Night

2008-12-19T10:16:00.001-08:00

No niin.
Suunnitelmissa oli saada napsittua eilen illalla loistavia oisia kuvia kauniista Seattlestamme, mutta kuinkas sitten kavikaan.
Kylla niita kuvia tuli otettua, mutta ovat kaikki enampi tai vahempi tarahtaneita (no kuka kaskee rapsia niita liikkuvan auton likaisten ikkunoitten takaa, honestly?) ja saalittavia. Muutama makupala kuitenkin riesaksenne, sil vous plait:

Oinen Seattle (bongaa Space Needle):

Space Needle vahan lahempaa.

Kaupunkikatunakymaa lumisena pakkasiltana. Melkein niinkuin Suomessa?:

Marion Oliver McCaw Hall:n ja Pacific Northwest Ballet -rakennuksien valinen tila kivasti valaistuna:

Tottahan nyt myos nostokurkikin taytyy koristella joulukuntoon:

You Can't Take It With You - teatteriesitys oli aivan mainio! Nayttelijat, lavastukset, puvut sun muut ihan nappiin, eika teatterikaan ollut tupaten taynna kurjan kelin takia. Sycamore perheen isoisaa esitti yllatykseksemme Michael Winters, joka on tuttu kasvo mm. Gilmore Girls sarjaa seuranneille, muutaman muunkin nayttelijan vaikuttaessa etaisesti tutuilta.

Synttarisankarikin taisi tykata esityksen olevan jopa ihan katsottava :D!
Ei hullumpi iltajuoksu!
--------------
Liukasta on, hui! Tassa linkki uutiseen, josta saa jonkinmoisen kasityksen siita mita ikavaa nuo muutoin niin kivat maet taalla liukkaalla aiheuttavat. Uutisvideota taman paivan saatilanteesta taalta.

18

2008-12-18T10:31:00.000-08:00

Tasan 18 vuotta sitten nykyista asuinpaikkaamme koetteli mieliin painunut talvimyrsky. Samoihin aikoihin syntyi toisella puolella maapalloa pieni suloinen poikavauva lumihankien ymparoidessa myos syntymapaikkansa.

Kukapa silloin olisi arvannut minne kaikkialle pienen pojan tie viela viekaan.

Onnea Paul! Olet niin tavattoman rakas.

(Tama kuva, yli kahdeksan vuoden takaa on ainoa jonka julkaisemiseen sain luvan :D.)

Bachman-Turner Overdrive juhlistamaan paivaa:

Taman aiti olisi oikeastaan halunnut kaivaa nenaliinojen kanssa esille, mutta poikani tuntien veikkaan etta tuo ilostuu tuosta BTO:sta hiukka enampi :D.

(Onkin siis muuten ihan sopivaa, etta luontokin muisti tata suurta tapahtumaa ja jarjesti vuosipaivan kunniaksi tanne lisaa kaunista lumikuorrutteesta :D Linkin takana loistava uutisvideo saatilanteesta.).

Koiraterkkuja

2008-12-17T22:02:00.000-08:00

Laulava lintukoira:

Let sleeping dogs lie:

Jaljet johtavat sylttytehtaalle?:

Jalkien paasta loytyi nain vaarallinen kiiluvasilmainen peto:

---------------------
Koulut olivat tanaan kiinni, koska luvassa oli hurjaa lumimyrskya. Myrskya ei sitten tullutkaan, justansa tahan meidan lahiymparistoon ainakaan, mutta ihan syysta varautuivat pahimpaan. Vuoden -90 lumimyrakka aityi niin pahaksi, etta 1200 oppilasta joutui lopulta yopymaan kouluillaan, ja kun tama oli sen verran tuoreessa muistissa, niin paattivat sulkea koulut varmuuden vuoksi. Lunta satelee parhaillaankin, ja lisaa olisi luvassa, joten uskallan arvella koulujen olevan kiinni myos huomennakin, mutta sehan varmistuu sitten vasta aamulla kello 5.

Saasta lisaa taalla.

No nyt on :)

2008-12-14T10:12:00.000-08:00

Lunta nimittain:

Ei paljoa, mutta sen verran, etta tiedetaan joulun olevan ovella.

On lunta tulvillaan...!

2008-12-13T08:43:00.000-08:00

No, ei ihan viela ainakaan, mutta sellaista vahan lupailevat. Kun ei nyt ihan hurjaksi tuo saa heittaytyisi, kun monta asiaa olisi viela hoidettavana tanakin viikonloppuna. Meidan tyttojen taman paivan ohjelmaan kuuluukin lahjaostoksille meno. Siella vierahtaa varmasti taas koko paiva.

P puolestaan lahti heti aikaisin aamusta taas yhteen tasotestin tapaiseen, ACT:hen.

Molemmilla koulua olisi viela ensi viikko ja sitten alkaa joululoma joka kestaa maanantaihin, tammikuun 5. paivaan asti.

Tassa teidankin kiusaksenne hyva "earworm":

B sai linkin siihen Japania opiskelevalta ystavaltaan ja naytti illalla aidilleen, jota sitten naurettiinkin vesissa silmin hyva tovi. Vasymyksellahan ei varmasti riemun kanssa ollut mitaan tekemista, eihan? Se kannattaa katsoa loppuun asti, jotta "marssin" idis selviaa.

Ai hei, jotain kivaakin olisi luvassa. Varasin jokunen aika sitten teatteriliput koko poppoolle. Tallaiseen esitykseen. Ollaan kayty ihan luvattoman vahan teatterissa, vaikka sellaisesta tykkaisin kauheasti. Leffassa kaynnit sun muut yleensa jyraavat tuollaisen vaihtoehdon meilla allensa aika tehokkaasti.
Itseasiassa esitys on juuri P:n syntymapaivan iltana, mika toisaalta on hyva juttu, etta saadaan siihen jotain hiukan tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa (poika kun ei halunnut mitaan kemujakaan jarkata, sukulaisia ei ole kutsua, leffassa kaynti ja ulkona syominen on niin tavallista, mitaan rock-konserttia tai romuralliakaan ollut just sopivasti, eika myoskaan uskaltanut varata mitaan muutakaan isoa ohjelmaa kun Timolla olisi se leikkaus alunperin ollut juuri naihin aikoihin), mutta toisaalta aavistuksen verran hermostuttava ajatus, silla voipi hyvinkin olla etta 18-v. tayttava ei valttamatta innostu juuri tuollaisesta kulttuuriplajayksesta ihan kauheasti, vai mitas luulette... Voihan nena. Nahtavaksi jaa meneeko tama taas kategoriaan "aidin briljantit ideat".

Joulua odotellessa

2008-12-09T10:05:00.001-08:00

Tassa on pitanyt jo moneen kertaan tarttua koneeseen ja tulla bloggaamaan, mutta aina on tullut mukamas jotain muuta touhuttavaa tai silkkaa laiskuutta. Nyt vihdoin taas pienta paivitysta kuulumisiin.

Joulutunnelmaan yritetaan hissunkissun liukua ja kuusi on hilattu, fiiliksen luominen mielessa, pystyyn jo yli viikko sitten.

Se on oikeastaan kauhean soma ihan ilman koristeitakin, vaikka koristeetkin siihen varmaan viela tiensa loytavatkin. Hiukan vino ja heiluvahan se on, mutta ihmekkos tuo silla kuusi on palvellut jo aika monta vuotta ja kiertanyt puoli maapalloakin kanssamme. Eihan sita kohta raaski pois heittaakkaan.

Nain kauniit joulukoristeet taas on luonto itse taidokkaasti jarjestanyt naapurimme pihapuuhun:

Ulkona sataa vetta tanaan solkenaan ja taas osa porukasta on meilla lenssussa. Timo kuuluu tahan huonotuuristen joukkoon ja sai juuri tietaa, etta leikkaus siirtyykin sitten ensikuuhun, kun nukutuslaakari ei tahdo leikkia noin nuhaisten kanssa.

Muistaako te sen toimistotuolin josta tuossa aiemmin kerroin? Sen, joka oli lahes puolimata kun se meille raahattiin (kun halavalla saatiin), ja jonka mufa taalla ollessaan aikansa kuluksi pisti palasiksi? Mufa sai tuolin napparasti myos kasattua ja tallainen se on tassa vaiheessa:

Eikos ole jo aika kiva? Vaatii viela pienta hienosaato hiomista ja sitten lakkaa tms. pintaan. Kunhan nyt vahan kurkin netista ja kyselen rautakaupan sedilta, mita siihen kannattaisi.
-------------------------------
Suomesta kantautui viesti, joka kertoi isomummumme sairastuneen keuhkokuumeeseen. Pidamme mummua, tilannekatsauksia odotellessamme, lampimasti ajatuksissamme ja toivomme parasta.

edit. Antibiootit ovat purreet hyvin ja mummu on taas reippaampi.

6.12

2008-12-05T19:09:00.000-08:00

Onnea Suomi <3!

Yhdella sanalla

2008-12-05T17:37:00.000-08:00

Saara muisti meemilla tuossa jo jokunen aika sitten, joten kaydaanpa siihen vihdoin ja viimein kiinni.

The most difficult part of this meme is, that you can only answer the questions with
a single word.

1. Where is your cell phone? Table
2. Where is your significant other? Sofa
3. Your hair color? Brownish
4. Your mother? Short
5. Your father? Tall
6. Your favorite thing? Coffeepot
7. Your dream last night? Unmemorable
8. Your dream/goal? Grow
9. The room you’re in? Livingroom
11. Your fear? Private
12. Where do you want to be in 6 years? Home
13. Where were you last night? Shopping
14. What you’re not? Energized
15. One of your wish-list items? Movie
16. Where you grew up? Earth
17. The last thing you did? Typed
18. What are you wearing? Slippers
19. Your TV? Big
20. Your pet? Dog
21. Your computer? Laptop
22. Your mood? Uninspired
23. Missing someone? Yes
24. Your car? Chrysler
25. Something you’re not wearing? Mascara
26. Favorite store? Antique
27. Your summer? Gone
28. Love someone? Yes
29. Your favorite color? Green
30. When is the last time you laughed? Recently
31. Last time you cried? Yesterday
The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs.

Laitan taman nyt vain Cookie Monsterille, silla veikkaan, etta muut jotka siihen haluaisivat tarrata ovat sen jo tehneetkin.

Vieraammekin on lahtenyt jouluksi kotiin. B riepu on kovassa lenssussa ja P menee huomenna heti aamusta suorittamaan SAT-kokeen. Itse otin ja hukkasin aivan kasittamattomalla ja hoperolla netissa pyorimisella yli puoli paivaa ja nyt on sitten vasy ja saamaton olo. Hohhoijaa.

Kiitospaivana

2008-11-27T19:45:00.000-08:00

B osallistui koulussa vuosittaiseen Turkey Trot square dance-kilpailuun. Kuvassa heidan itsensa suunnittelemat kilpailu t-paidat. Olivat ihan tyttoryhmana vain, koska yksi tytoista ei uskonnollisista syista voinut tanssia poikien kanssa. Ihan siita syysta B siihen osallistukin, koska B:lla ei ole sen saksankielensa takia liikuntaa tana vuonna, niin ei olisi paassyt liikuntatunneilta mukaan kisaan. Tytot olivat tulleet sitten pyytelemaan, etta B kuitenkin tanssia osaavana osallistuisi, jotta saisivat tyttoryhmansa tayteen ja paasisivat kisaamaan. Ja tottakai B lupasi kun se opettajillekkin sopi. Harjoittelivat sitten lounastunnit ja muut valiajat ja kouluajan jalkeenkin, etta saivat homman toimimaan.

Keskiviikkona kavimme mufan kanssa seuraamassa kisaa. Voi etta oli kivaa! Oli aivan ihana katsella kun pojatkin osallistuivat innolla touhuun, sen sijaan etta olisivat lusmuilleet nurkissa, niinkuin meidan omassa nuoruudessamme. Mika lie mummokuume iskemassa kun silmakulmiakin sai pyyhkia liikutuksesta taman tasta ;).

Kannatti osallistua! Sen lisaksi etta likoilla oli hauskaa, tytot voittivat "most spirited & enthustiastic"-palkinnon (kaikkein eloisin & innostunein). Palkinto sisalsi kaikille herkkuja, nameja ja munkkeja yllinkyllin, ja lahjakortteja manikyyriin ja hiustenleikkuuseen ja seka jaatelobaariin ja hampurilaisravinteliin.
Lauantaina lahtevat koko lossilla leffaan ja kayttamaan osan alennuskorteista.

-----------------------------------
Mutta nyt itse kiitospaivaan.
Kalkkunasta tuli nain upea:

Lintu oli maukasta ja mehukasta, joten jatkossakin aion sen suolata (ja piimata) jos sita paatan viela paistella. Mutta tuon leipa taytteen (stuffing) jatan kylla valiin tai kokeilen sellaista missa on villiriisia ja vihannesta.

Kalkkunankastikkeesta tuli onneksi todella loistavaa!

Sweet potatoe pie eli bataattipiiras onnistui nain kivasti:

Piiras oli makeaa ja aromikasta ja hirmuisen tayttavaa.

Uunissa paistettu muusi, vaikka ei ollut ehka kaikkein kaunein, niin aivan jarjettoman maukas:

Parasta muusia mita olen ikina tehnyt. Tosin ihmekos tuo, silla muusi pursui hapankermaa, piimaa ja Philadelphia juustoa, nam!

--------------------------

Ja sitten silleen vaikka footnote:na... Kaikki ei mennyt ihan putkeen tanaankaan :D.
Kurpitsapiirakka unohtui uuniin, kun viihdyimmekin poydassa paremmin kuin hyvin, enka muistanut pitaa uunia silmalla enaan lainkaan:

Oma vika, se olisi pitanyt paistaa jo eilen jotta olisi viela ehtinyt kunnolla jaahtyakkin.

Ja muistattekos kun edellisessa postauksessa mainitsin, etten loytanyt niita sisalmyksia ollenkaan vaikka niitakin olisi pitanyt siella kalkkunan ontelossa olla? Noh, kylla ne lopulta loytyivat:

Ikava kylla kalkkuna oli silloin jo paistettu ja Timo leikkeli meille siita juhlapoydassa siivuja :D.

Kiitospaivan valmisteluita

2008-11-25T12:48:00.000-08:00

Nyt joukkoon ruoka-aiheinen postaus.

Aion siis taiteilla lupaukseni mukaisesti tana vuonna sen kunnon Thanksgiving-illallisen. Tassa mita asian suhteen on tehty tahan mennessa:
-kalkkuna ostettu (maksoi muuten vain 5 taalaa, kun hammaslaakarista sai sen alennusshekin ja kaupasta sai viela 10% lisaalennusta.)
-kalkkuna sulatettu:

-kalkkuna huuhdottu ja kaula (sisalmyksia siella ei ollut, vaikka piti olla..), joka oli sijoitettu kalkkunan onteloon sievasti pussiin, poistettu odottelemaan liemen keittamista
-kalkkuna upotettu piimaiseen suolausliemeen ja viety alakerran jaakaappiin:

(joo, tiedan etta sen taytyisi upota tuohon liemeen kokonaan, mutta minkas teet. Kaantelen sita nyt sitten niin, etta suolautuu toivottavasti tasaisesti, ja kannen kun laittoi paalle niin on kuitenkin aika hyvin jemmassa)

-stuffing eli kalkkunan (valmis siis sekin) tayte ostettu
-esiin kaivettu ohjeet kaulasta tehtavalle kalkkunaliemelle, juustoiselle perunamuusille ja sweet potato (bataatti) piirakalle
-kurpitsapiirakka ostettu (laiskana jatin sen itse tekemisen seuraavaan vuoteen)
-karpalosoosi ostettu
-valmista sweet potato-muusia ostettu myoskin. Sita ei itseasiassa edes pitanyt hommata, mutta tarttuipa nyt mukaan kuitenkin. Mietin, etta olisko sita oikeastaan voinut kayttaa tuohon sweet potato-piirakkaan, mutta enpa taida nyt kokeilla.
-Gewurztraminer ja Muscat viinit kaapissa ja
-suklaisia herkkuja varattu jemma nimiseen piiloon

Illemmalla teen tuon liemen kalkkunan kaulasta odottamaan kalkkunasta saatavaa paistinlienta, joista sitten torstaina laittelen kastikkeen ja huomenna teen tuon sweet potato-piirakan etukateen valmiiksi.

Green bean laatikkoa en tee lainkaan, vaikka se taitaakin kuulua aika moneen poytaan, vaan tyydymme muihin vihanneksiin mieluummin.

Aloitetaan tana vuonna nyt ainakin noilla ja kasvatetaan tarvittaessa ruokalistaa seuraavina vuosina.

Haavi auki

2008-11-24T19:47:00.000-08:00

Tanaan Timo ja mufa lahtivat jalleen kalaan. Nyt Skagit-joelle kauniisiin maisemiin.

Saaliit olivat kaikki mallia Chum Salmon eli koiralohi. Tassa Timon napposissa uros-sellainen:

Mufa sai kiinni tosi hurjannakoisen lohiherran:

Naaraspuoliset koiralohet eivat nayttaneet ihan niin hurjilta:

Kaikki kiinni jaaneet kalat paasivat takaisin jokeen.

Illan hiipuessa heittivat sitten vihdoin ja viimein pillit pussiin ja suuntasivat kotiin illalliselle.

Kalassa

2008-11-23T18:16:00.001-08:00

Timo ja mufa olivat kalassa Skykomish-joella. P ei nyt tahtonut houkutteluista huolimatta mukaan.

Yksi ainut fisu jai kiinni, ja sekin reppana oli jo siirtymassa valmiiksi autuaimmille uiskentelumaille muutenkin, joten takaisinhan se paastettiin.

Ja huomenna uudelleen.
-------------------------------------
Muu ohjelma on kasittanyt mm. square dance-harjoituksissa kayntia, Thanksgiving illallisen suunnittelua, puutarhatoita, yliopistojen nettisivujen ankaraa tutkimista, suositusten pyyntoja, erilaisiin kokeisiin ilmoittautumista, esseisiin valmistumista, laakarissa juoksemista (tulipa taas se kontrolli mammografiakin kaytya. Viela kaksi kertaa, niin sitten tama maaratty kaksi vuotta silmallapitoa on paketissa) armeijan kaavakkeen tayttamista & lahettamista, ja stressia, angstia, tuskaa seka ihan puhdasta RaMaVit:tia (pardon my French) vahan joka suunnalta. Plaah. Voi kun kivaa. Vahanko on marraskuu.
Onneksi meilla on sentaan kuitenkin ollut taalla mukavaa seuraa :).

Vauhdin hurmaa

2008-11-16T21:24:00.000-08:00

Lauantaina oli kaunis paiva ja ajeltiinkin Snohomishiin kavelylle ja maisemia ihailemaan. Pojat tarkkailevat nyt silma kovana jokien korkeutta ja toivovat vesien laskevan pikaisesti normaali lukemiin, kun sinne kalaankin taytyisi ehtia ennenkuin mufan taytyy palata takaisin kotiin.

Illalla kaytiin leffassa koko porukalla. Koska vieraamme on suuri James Bond fani, uusin elokuva Quantum of Solace oli tietenkin mieluista nahtavaa. (Me tytot ei oltu ihan niin kauhean myytyja leffasta, mutta tokihan sen nyt ainakin kerran katsoi.)

Tanaan poikettiin mm. laheisella karting radalla, jossa P ja isansa ottivat toisistaan hikihatussa mittaa.

Me muut seurattiin kisaa sujuvasti ja oltiin pokerryksissa pakokaasuista, mutta kivaa oli.

Jääkaapissa

2008-11-14T19:01:00.000-08:00

Kaarinalta ilmaantui mielenkiintoinen "mita teilla on jääkaapissa" -kysely viikonlopun virkistykseksi.

Voi miten helppoa olisi ollut jos sen olisi voinut kuitata talla patkalla Fast show:sta:

Tehtava oli nimittain yllattaen isompi kuin oletin, mutta here it goes:

Kaapissa siis:
-maitoa ja kermaa
-jaateeta ja tuoremehua
-Brita-vesikannu
-salsaa, cheddarjuusto-dippia ja jalopeno-siivuja
-kaljanmaltaita, vehnanleseita ja pellavansiemenia
-mantelivoita, maapahkinavoita
-munia
-jugurttia
-cocktailkirsikoita
-jalopenoranch-kastiketta
-Felixin maustekurkkusiivuja, sillia valkosipulikastikkeessa
-kuivahiivaa ja ruokasoodaa (ruokasooda raikastimena)
-Extra Virgin Olive Oil-levitetta
-kalasopan jama
-kalkkunajauhelihakastikkeen jama
-puolikas purkki paprika-tomaattikeittoa
-kurkkusalaattia
-muutama kirsikkatomaatti
-lakkahilloa
-mansikkahilloa
-mustaherukkahilloa
-vadelmahilloa
-aprikoosi/ananashilloa
-orgaanista vadelma-omenasosetta
-voita
-ruisleipaa
-kinkkuleiketta

Vihanneslaatikoissa:
-pikkupaprikoita
-sipulia ja selleria
-perunoita ja porkkanoita
-salaatin kera
-jaavuorisalaattia
-romaine-salaattia
-patka tuorekurkkua

Ovessa:
-juustoa siivuina ja raasteena
-maksamakkaran vihertava jama
-sinappia ja ketsuppia
-majoneesia
-yksi hampaiden valkaisu -tray (suomeksi?)
-kylmapakkaus silmille
-tuubi wasabia
-oyster kastiketta ja kalakastiketta (thai)
-Thai maapahkina dippikastike
-green curry paste
-cocktail-kastike shrimpseille
-omenaviini- ja punaviinietikkaa
-kookosmehua/vetta (buco juice)
-energy-juomia
-olutta
-margarita mix
-Romanialaisilta ystavilta saatu Feteasca Regala valkkaripullo Transylvaniasta
-kaakaota
-peppermint mocha- ja gingerbread coffee mate-kermaa
-boysenberry-siirappia (mufalle kahviin)
-lakritsi-, suklaa ja mansikkakastiketta
-antioxidantti Blush-rypalejuomaa
-rasvatonta ranch-salaatinkastiketta
-light lime vinaigrette
-vadelma-lime salaatinkastike
-thousand island-salaatinkastiketta
-A1 lihamarinadia

Alakerran jaakaappi taas oli melkein tyhja, mutta se onkin lahinna vain varakaappina kun tila ylakerrassa loppuu:

Siella kuitenkin:
-tuoremehua
-pieni vesipullo
-mustikka-pomegranaattimehua
-muutama pullo Obsidian olutta
-perunoita
-agar agarista tehtya sitruunahyyteloa
-limua
-kotikaljaa
-karpalokastiketta
-sweet potato muussia
-kaktusta etikkaliemessa

Etta tammoista. Jos jaksoit kahlata kaiken kanssani lapi, niin hatunnostoni! En nyt poikkeuksellisesti laita tata eteenpain kellekkaan erityisesti, vaan jokainen joka taalla sattuu postausta lueksimaan laittakoon vastaavan listan omaan blogiinsa innostuksensa ja aikataulunsa mukaan.

Iloista viikonloppua kaikille!

Vetta ja Viledaa

2008-11-12T20:04:00.000-08:00

Sateet senkun jatkuvat ja joet jatkavat tulvimistaan. Lisaa aiheesta kiinnostuneille vaikka taalla ja taalla.

Uusin meita koskettava uutinen ehka kuitenkin se, etta Timo leikataan nailla nakymin joulukuun 11. Niin ja se, etta B tuli toiseksi koululla Manga-piirrustuskilpailussa ysiluokkalaisten sarjassa, jee!!!

Pitempi postaus myohemmin loppuviikosta, perhaps :).

9.11 / 911

2008-11-09T08:07:00.000-08:00

Hyvaa isainpaivaa kaikille isille tasapuolisesti!

Meilla paiva alkoi reippaasti jo yhden aikaan yolla. Timon jo aiemmin eilen paivalla alkanut huono-olo oli pikkuhiljaa muuttunut koviksi vatsakivuiksi ja lopulta sietamattomiksi sellaisiksi. Tilanne oli sita myoten selva, etta soittelin sitten yllaolevaan hatanumeroon josta luvattiin lahettaa apua kiiruun vilkkaan. Kauaa ei mennytkaan, kun ambulanssi iloisesti valojaan vilkutellen ilmaantui pihalle ja palolaitoksen mukavat ensihoitoherrat kiipesivat rappuja pitkin tsekkaamaan missa kunnossa taalla oikein ollaan. Pikaisen tutkimuksen jalkeen kerasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja tuon Timonkin ja lahtivat kohti lahinta sairaalaa.

Aamulla kuuden aikaan sain viestin, etta saisi tulla jo hakemaan ja kahdeksalta oltiinkin sitten koko sakki taas kotona. Kipujen aiheuttajaksi selvisivat sappikivet ja tilannetta hoidetaan nyt mm. kovilla kipulaakkeilla. Myohemmin edessa on viela sitten leikkaus.

Suunniteltu isainpaiva-ohjelma siirretaan nyt toiseen paivaan, tama paiva taitaa menna viela aikalailla hissunkissun.

Pineapple Express

2008-11-07T09:13:00.001-08:00

Pineapple Express ja tulvat ovat taas taalla:

Enka tuolla ensimmaisella viitannut leffaan vaan siis saman nimiseen saailmioon. Valtava maara trooppista ilmaa saapuu ko.ilmiossa Hawaiilta tanne rannikollemme tuoden mukanaan roimasti sateita. Kun/jos nuo sateet sitten satavat vuorien lumipeitteiden paalle ja puskevat nain mukavasti supermaarat vetta jo muutenkin taysiin jokiin, arvaahan sen kuinka siina kay. Taman hetkisesta saatilasta lisaa vaikka taalta.

Mufa kyllastyi joutenoloon ja ryhtyi paloittelemaan aikansa kuluksi huonekalujamme:

Ei vaan, ihan luvan kanssa se tuon tuolin purki. Ostettiin wanha, ihana konttorituoli joskus muinoin kun saatiin taas halvalla, mutta siina on riittanyt tyomaata. Se oli nimittain aika huonossa kunnossa lojuttuaan ulkovarastossa sateen pieksemana. Sitten tuo jai nurkkiin odottelemaan, jotta joku viitsisi kunnostustyota taas jatkaa ja kun mufalle alkoi aika tulla pitkaksi lykkasin tuolin sille askarreltavaksi. Nyt autotallissa raikaa country-musiikki ja mufa haarailee siella mielissaan.

Muutoin ohjelmassa on ollut hilloleipia, kavelyretkia, kaupoissa kayntia ja leffojen katselua. Kalaankin taytyisi paasta :). Luvassa on nyt pitka, neljan paivan viikonloppu, katsotaan saadanko mitaan aikaiseksi.

Eddie Rabbitt ja "I Love a Rainy Night" sadepaivan piristykseksi:

Vaalipaiva

2008-11-04T08:16:00.000-08:00

Hii-hoo, pii-poo! Janna paiva luvassa.
Meidan piti koko poppoon pitaa herkullinen vaalienseurantailta, mutta B haippaseekin omalla taholleen. Eraan ystavattaren luona on isot vaalijuhlat, jonnekka tuo ottaa ja katoaa. Tapahtuma on jarjestetty koulun kanssa niin, etta vaikka se onkin vanhempien jarkkaama, niin Social Studies-opettaja antaa siihen osallistumisesta muutaman irtopinnan. Ja hauskempaahan sita on kavereiden kanssa varmasti jannatakkin. Me muut taalla sitten pidamme omat vaalivalvojaiset :).

Ajattelin muuten olla tana vuonna kunnianhimoinen ja jarkata kunnon Thanksgiving eli Kiitospaiva-tarjoilut. Me emme ole sita juhlineet perinteisesti kuin kerran ja sekin oli Amerikkalaisen ystavamme luona Filippiineilla, eli siita on jo kauan. Nytpa painalsin minakin sitten siis Linen's and Things -kauppaan, joka oli lopettamassa bisnestaan ja jossa siis sopivasti pieni alennusmyynti, ja ostin hyvan kokoisen kalkkunanpaahtamispannun ritiloineen. Ha-la-val-la. Tietenkin olisi voinut investoida vahan parempaankin, mutta pihiys iski kesken kaiken, hah. Williams Sonomalta loysin hyvalta kuulostavan marinointiliemen ohjeen jota ajattelin kalkkunaamme sitten kokeilla. Kalkkunaankin sain hammaslaakarilta kymmenen dollarin alennuskupongin, kun jakoivat niita siella sen paivan hammaslaakarissa kavijoille (alennusshekkeja saa sielta yllattaen kouraansa milloin vesimelooneja, milloin kurpitsoja ja ties mita varten. Loisto paikka, eiko?), joten senkaan suhteen ei lompakkoon tule kauhean paha lovi ollenkaan, etenkin kun paunahinta ei muutenkaan ole niissa paata huimaava :). Poytaan taytyisi taikoa paljon muutakin, mutta niista lisaa sitten myohemmin.

Happy Halloween!

2008-10-31T07:22:00.001-07:00

Vuoden 2008 Halloween hiusmuotia:

Tassa taman vuoden kurpitsamme. Kaupasta. Ne oma kasvattamat eivat nyt ihan sitten kasvaneet:

Ja tallainen siita tuli B:n kaivertamana tana vuonna:

I only have eyes for you:

Happy Halloween!

Postin tuo, postin vie

2008-10-30T20:35:00.000-07:00

Viime aikoina on tapahtunut kummia postillemme. Aidille lahetetty syntymapaivalahja ei taida koskaan loytaa perille. Mukana paketissa oli myos lastenlasten isot koulukuvat. Apen kirje tanne meille ei koskaan saapunut, eika pankin lahettama vuokranmaksushekkimme kuulemma tavoistaan poiketen paatynyt vuokraisantamme hyppysiin. Ja kaikki tama viimeisen kuukauden sisalla. Ymmartaisin kylla jos silloin talloin katoaa jotain, mutta vahan ryhtyy ryityttamaan kun liian monta samansortin sattumaa osuu lyhyen ajan sisalle. Ihan yhta useasti kuin Filippiineilla posti ei taalla sentaan katoa, siella kun oli ihme jos kirjeet koskaan saapuivatkaan, mutta silti. Kiukuttaa.

Viime jouluna katosi paketti ihan viime metreilla. Saatiin lappu postissa, ettemme olleet kotona kun pakettia yritettiin tuoda (eika muuten edes oltu yritetty toimittaa sita tanne, silla samana paivana satoi ohut lumikerros jossa ei ollut yksiakaan kenganjalkia ovellemme. Haa!) ja etta paketti odottaa meita postitoimistossa josta voimme sen hakea tai soittaa sinne, etta tuovat sen uudelleen. Minapa soittamaan. Aikansa lapussa olevaa numerosarjaa ihmeteltyaan ja koneeltaan asiaa tutkittuaan, postitadin taytyi todeta, etta sen kylla pitaisi olla jo toimitettu. Vaan eipa ollut. Arvoitukseksi jai kenelta paketti oli ja mita se olisi pitanyt sisallaan.
Sanonko!

Pari vuotta sitten katosivat myos Suomesta lahetetyt virkatodistukset. Ei kerran, vaan kaksi ihan perakkaista kertaa. Kolmannella yrittamalla kirje tuli vihdoin perille, mutta sepas lahetettiinkin silla kerralla kokeeksi Timon toimiston osoitteeseen.
Silleen.

Huomenna taidamme sulkea talon ja painua myohaiselle illalliselle niihin aikoihin kun trick-or-treat-vaki ryomii koloistaan ihmisten ilmoille. Vahan on kylla huono omatunto kun en jaksa viimeista kertaa taalla jarkata nuorille kemuja tai muutakaan Halloween jannaa, mutta olo on niin uupunut ja todella kiusallisen "uninspired", etta otan kiitollisena vastaan tallaisen vaihtoehdon. Syyllisyyttahan se ei asian suhteen kuitenkaan poista, vaikka nuo vaittavatkin kiven kovaa, etta nain on ihan hyva.

edit. Vaan eivatpa nama ongelmat postin kanssa ole harvinaisia muuallakaan. Elegialla oli loistava esimerkki jokin aika sitten taalla.

Odotettu vieras

2008-10-28T14:16:00.000-07:00

Tupa on siivottu, lakanoita silitetty, suklaa-vadelma kermapullo ostettu, ruoka kiehuu ja poroleipa on valmis.
Isa saa tulla.

Poroleipa tehdaan kaljanmaskista eli kotikaljan teon yhteydessa jaaneista turvonneista ja pehmenneista maltaista. Markaan, lammitettyyn maskiin sekoitetaan siirappia, suolaa, aniksensiemenia, vehnajauhoja, hiivaa seka haluttaessa myos leseita, kaurahiutaleita, siemenia ja esim. ruisjauhoja. Itse lisaan siihen viela oliivioljya vaikkei se alkuperaiseen ohjeeseen kuulukkaan. Paista uunin alaosassa reilu tunti 175 asteessa. Viiteen kaljalitraan tarvittavasta mallasmaarasta saa kaksi isoa limppua. Oma aitini voitelee valmiit kuumat leivat viela siirappivedella.

Maissia!

2008-10-26T17:18:00.001-07:00

Taidenautintojen jalkeen paadyimme pellolle hyppelehtimaan:

Stocker Farmin maissilabyrintti on tullut taallaolovuosina jo traditioksi. Onneksi nama meidan ihanat nuoret viela sentaan suostuivat lauantai-iltapaivan viettamaan nain vanhempiensa kanssa :D.

Ihan vieressa olevalta Harvey Fieldin lentokentalta nousi jatkuvasti pienkoneita varjohyppaajineen. Hyppaajien laskeutumista oli kiva seurata labyrintin katkoista:

Maissilla on aikas kivat juuret:

Tarjolla oli tietysti myos "Hayrides":

Kivaa oli!
------------
Tanaan haettiin B:lle suuri kurpitsa jonka tuo viela haluaa kaivertaa Halloweeniksi. P:a ei tanavuonna enaan ihan inspiroinut.

Ja mina olen hakannut paatani kivijalkaan, silla unohdin ostaa ja lahettaa Halloween kortit!!!! Voi, sanonko mika! Ei nyt oikein naemma pysy tama(kaan) homma hanskassa. Hiukan harmittaa, ettenko sanoisi...

Bellevue

2008-10-25T18:02:00.001-07:00

Kulttuurista puheenollen.
Vietiin tama nuoriso tanaan Bellevue Arts Museum:iin. Naytilla oli Randy Shull:in, Etsuko Ichikawan, Tip Tolandin ja John Graden taidetta.

Etsuko Ichikawan tyot olivat natteja, lampoisia, elavia ja vahan ehka mystisia, ja pari John Graden tyota aivan erityisen miellyttavia, mm. tama. Se oli hamarassa nayttelytilassa edukseen, eli ja hehkui.

Tip Tolandin veistoksista taas muutamat olivat jotenkin hammentavan kauniita ja ajatuksia herattavia. Eraassa niista alaston, aidon nakoinen vanhus lepasi lattialla. Kun alastomuus usein kuvataan eroottisena, nautinnollisena ja taydellisena, oli melkein pelottavaa katsella vaihteeksi niin haurasta ja vanhaa ihmista, jonka vartalo oli vasynyt ja jo melkein luovuttanut, samalla tahtoen suojella ja peitella taman jotenkin niin viattomaksi ja puolustuskyvyttomaksi jalleen taantuneen kehoa. Ja kuitenkin siita samalla huokui jonkinlaista kunnioitusta herattavaa ja noyraksi tekevaa voimaa. Pysayttavaa.

Ihan varmasti terveellinen aihe tanapaivana jolloinka taydellisyyden (mitahan sekin on ja milla se ihan oikeasti mitataan) ja ikuisen nuoruuden tavoitteluun pyritaan valilla hinnalla milla hyvansa.

Kaikinpuolin janna nayttely siis ja naureskeltiinkin sita kuinka tama kummasti innosti luomaan jotain taas itsekkin. Ties mita hitsipillia tassa taytyy kohta ryhtya joulupukilta toivomaan ;).

Bellevuen Cheesecake Factoryn ohi mentiin talla kerralla ihan kiltisti, vaikka vahan yritin houkutella porukkaa sisallekkin. Onneksi ei mentykkaan, silla Halloweenina, Thanksgivingina ja jouluna tulee kuitenkin taas syotya ihan liikaa, joten ei tassa kai enaan mihinkaan ylimaaraisiin kiusauksiin tarvitse enaan langeta :D.

Sitten haippastiin muualle, mutta siita seuraavaan postaukseen.

Presidentinvaaleja odotellessa

2008-10-22T09:37:00.000-07:00

Niinkuin arvoisat lukijamme ovat varmasti jo todenneetkin on tasta blogista ollut turha koittaa loytaa ihan kauhean paljon tai painavia poliittisia tai yhteiskunnallisiakaan mielipiteita ja sama linja jatkunee tulevaisuudessakin. Sen verran jannaa aikaa taalla kuitenkin taas eletaan (no koskas ei), etta ihan aavistuksen verran poiketaan normaalista (hyvin, hyvin vahan kuitenkin, no worries).

P antoi hyvan linkin, josta voi seurata vaalitilanteen edistymista (talla hetkella ennusteita siis) aika kivasti, jos se ketaan kiinnostaa. Laitan sen vaaleihin asti tuohon sivun laitaan, jotta siita paasee napparasti kurkistamaan sen hetkisen tilanteen. Siita vain sitten hiirella klikkamaan ikonista, niin nakee tarkemmin.

Englanninkielta ja Yhdysvaltain vaalimeininkia vahankin tunteville kartta on varmasti ihan yksiselitteinen, mutta niille joille se ei sano yhtaan mitaan tiivistetaanpa kartan tarkeimmat kohdat tahan:

Sininen osavaltion vari kertoo siita, etta kyseessa on vahvasti demokraattinen osavaltio. Vaaleansininen taas siita, etta demokraatit eivat ole ihan kauhean vahvoilla kyseisessa osavaltiossa. Ja demokraatit johtavat enaan nippanappa sellaisessa osavaltioissa joiden reunat enaan vain sinertavat.
Punaisen varityksen kohdalla on sama juttu, mutta kyse on silloin tietysti republikaaneista.
Valkoisissa tilanne on tasan.
Numero osavaltion kohdalla kertoo siita kuinka monta aanta kukin osavaltio saa vaaleissa.
Kartan ylareunassa oleva EV (electoral votes) on se (ennustettu) presidentinvaalitulos. "Sen" ja "HR" ovat kongressivaali ennusteita.

(Hyvin) Yksinkertaistetusti: Homma toimii niin, etta jokaisessa osavaltiossa suoritetaan aanestys jossa kansalaiset saavat aanestaa omaa ehdokastaan. Aanet lasketaan ja osavaltion voittaja julistetaan. Oletetaan nyt vaikka, etta taalla meidan osavaltiossa (WA) voittaa Barack Obama. Osavaltion kaikki 11 aanta menevat siis Obamalle. Nuo osavaltioiden aanet lasketaan sitten yhteen ja nain saadaan vaalien voittaja.

Itse vaalipaivahan on sitten tiistaina marraskuun neljas.

Kartta muuten paivittyy koko ajan, elikka sen hetkinen tilanne on siita aina nahtavissa.

Sää ja mää

2008-10-21T08:13:00.000-07:00

Eilen:

Tanaan:

Ihan pimee?

2008-10-20T18:07:00.000-07:00

Cookie Monster haastoi outous-meemiin, joka kuuluu nain:

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Ikkunoiden salekaihtimien taytyy olla juuri oikeassa kulmassa. Mielestani ikkunoista kuuluu nahda esteetta ulos, mutta ulkoa ei mielellaan sisalle. Meilla kinataan niitten oikeasta asennosta aika useasti...

2. Kotoa ulos lahtiessani tarkistan onko hella pois paalta, koirilla vetta, hanat ja takaovi varmasti kiinni. Silleen pariinkin otteeseen. Ollaan jopa kaannytty joskus takaisinkin tarkastamaan ko. asioita.

3. Puhun omalle mummulleni, koirilleni ja B:n nalleille (jep, niillekkin) samanlaisella aanenpainolla. Nain sanoivat muksut ensimmaisena, kun konsultoin naita omituisuuksistani.

4. Kodin sisalampotilan olisi pysyttava normaalipaivana 69F ja 71F (20,6C - 21,7C) valimaastossa, jotta meikatytto viihtyy. Muuten paleltaa tai on liian kuuma. Taman on Timo ystavallisesti pistanyt silmalle ihmetellen sita suuresti.

5. Silppuan kaikki kuitit, ruokakaupankin, paperisilppurilla. Hatavarjelun liioittelua vai harrastuksen puutetta, tieda hanta, mutta sinne menevat joka tapauksessa.

Ei ihan kauhean paha viela, eihan? Eihan?

Mukaan haastan Elegian, Sennien, Sanskun, Kaarinan, ja Saaran.

Los Angeles

2008-10-19T14:09:00.000-07:00

Hei, lahdettasko taas vaihteeksi pikaisesti nojatuolimatkalle jonnekkin? "Memory Lanella" olisi tarjolla kuvia muutaman vuoden takaisesta parin paivan Los Angelesin reissustamme.

Taisi olla pitka viikonloppu tai jotain, kun sinne lentokoneella suhasimme. Saavuttuamme vuokrasimme tapamme mukaan auton, jotta paasisimme napparasti liikkumaan, ja painalsimme ensitoiksemme hotelliimme Anaheimiin:

Sielta oli helppo hypata porukalla trollikkaan joka kuljetti meidat katevasti Disneylandiin. Taytyihan sinnekkin lapset vieda, kun kerran talla suunnalla oltiin.

Haunted Mansion, oli ihan hauska paikka, mutta lempparikyytimme oli Pirates of the Caribbean, jossa kaytiin moneen kertaan. Merirosvoajelun yhteydessa olevassa Blue Bayou-ravintelissa kavimme syomassa, kuka Monte Cristot, kuka mitakin.

Illan hamartyessa puisto naytti mainiolle:

Vahan tunnelmaa laski se, etta juuri Anaheimiin paastyamme P sairastui vatsaflunssaan ja kuumeili koko ensimmaisen yon, seka taman puistopaivankin, joten poikaparka ei taatusti ollut ihan kauhean voimissaan. Laakkeitten avulla ja hissuksiin siella sitten kuljimmekin. Vahan varmaan poikaa suretti vointinsa (meilla ainakin oli paha mieli pojan puolesta), mutta hirmuisen "good sport" tuo oli kuitenkin koko ajan, niinkuin yleensa muutenkin.

Kylla tanne oikeastaan voisi menna toistekkin, ei yhtaan hullumman nakoinen tunnelma, eihan?

Seuraavana paivana ajelimme sitten aamusta Santa Monican (josta alla kuvakin),

Beverly Hillsin ja Hollywoodin suuntaan. Kaytiin kurkkimassa missa rikkaat ja kuuluisat asuvat, ajeltiin Sunset Boulevardia pitkin, mahdollisesti Jan & Deanin biisissa mainitun Dead Man's Curve:n ohi ja tietenkin myos Vine Streetia pitkin.

Kiinalaisen teatterin edustalla kuvasimme kunnon turistien tapaan kaden jalkia ja nimikirjoituksia pitkan aikaa (valehtelematta voin sanoa, etta varmaan melkein kaikki niista tuli tallennettua filmille :D).

Samaa yritimme Walk of fame:llakin, mutta siella oli tyytyminen vain omiin suosikkeihin, silla niita riitti niin, etta kuvatessa olisi mennyt pienoinen omaisuus (digikameraa kun ei meilla viela silloin ollut).

Capitol Records oli tottakai myoskin kaytava bongaamassa:

Taman lahimaastossa nahtiin yllattaen kuinka muutamat erittain yritteliaat nuoret miehet putsasivat vauhdilla jonkun reppanan autoa keskella kirkasta paivaa. Olivat muuten tosi tehokkaita (nama hontit turistit ihmettelivat touhua montut auki).

Lopulta ennen pois lahtoamme poikkesimme Westwood Memorial Parkissa.

Natalie Woodin haudan lisaksi kavimme mm. myos Eva Gaborin ja Dean Martinin viimeisilla leposijoilla.

Talla haudalla pysahtyminen teki kuitenkin ehka kaikkein suurimman vaikutuksen jattaen pitkaksi ajaksi jannan fiiliksen:

Eraan tarinan mukaan (tasta linkista loytyy ainakin viittaus siihen) Joe diMaggio, joka myos lunasti ex-vaimonsa ruumiin ja jarjesti taman hautajaiset, toimitutti Marilynin haudalla puoli tusinaa ruusuja kolmasti viikossa seuraavan kahdenkymmennen vuoden ajan.
Puoli tusinaa ruusua laskimme mekin siella yha olevan. Haudalla kanssamme pysahtynyt vanhempi amerikkalainen pariskunta uskoi vakaasti naidenkin ruusujen olevan yha naita diMaggion toimituttamia. Niin mekin halusimme uskoa.
Kaunista ja surullista.

LA oli kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen tuttavuus. Oli jannaa kayda paikoissa joita oli nahnyt elokuvissa ja kuljeksia paikoisssa joissa tiesi suuren luokan julkimoittenkin liikkuvan. Hurjaa oli myos loiston ja kurjuuden yhteiselokin, vaikka Manilan jalkeen se ei nyt niin villilta ehka tuntunutkaan. Rikollisuus taalla kuitenkin varmasti pikkuisen erilaista kuin omilla nykyisilla kotinurkilla.

Tuolla hautuumaalla ainakin poikkeaisin kylla viela mieluusti uudemmankin kerran ja Mimi's Cafe:takin jai vahan ikava :).

(Kuvat taitavat olla ainakin suurimmaksi osaksi Timon ottamia.)

Voi toista

2008-10-18T19:21:00.001-07:00

Tallaisen tassun kanssa mentiin tanaan laakarille:

Ja tallaisessa asussa tultiin sielta takaisin:

Talla kerralla saatiin mukaan myos sita antibioottia ja kortisoniakin. Voi pikkuista.

Lenssua ja sillisalaattikuulumisia

2008-10-17T20:02:00.001-07:00

Vahan on taas jaanyt tama kuulumisien paivitys, aijai. Vaan eipa tanne paljon mitaan ihmeita oikeastaan kuulukkaan. Viime viikon netissaolo rajoittui lahinna siihen, etta intoudun hyppimaan blogista blogiin ja lueksimaan mielenkiintoisia kirjoituksia, seka seurailemaan intensiivisesti yhden jos toisenkinlaista ajatustenvaihtoa ja suukopua. Erinomaisen viihdyttavaa, aikaa vievaa ja vahan addiktoivaakin :).

Jossain valissa saatiin sentaan tilattua pojalle se valmistujaiskaapu ja hattu, ja sen semmoista. Tilauspaivana kotiin saatiin jo seniori t-paitaa ja hupparia, avaimenperaa ja tasselia:

Tasta se alkaa!
Myos B:n koulukuvat ja P:n studiossa otetut senior-valokuvatkin saatiin kotiin. Ylpea aiti saa nyt todella hillita itseaan ettei lanttaa kuvia tannekkin ihasteltavaksi, niista tuli niin hyvia!

High Schoolilla pyorii nyt kovasti yliopistojen edustajia ja armeijaan varvaajia. Jo varvattyja on siella nakynyt maastopuvuissaan suorittamassa kouluaan loppuun. (On jotenkin niin sydanta raastavaa nahda samalla paikallislehdissa ja -uutisissa kuvia naista melkein hetki sitten varvatyista, mutta nyt sodassa menehtyneista nuorista pojista. Ihan viela ovat monet melkein lapsia, poikaparat...)

Hampaiden tarkastuksen ja "putsisclean"-ajankin varasin. Onneksi soittavat kotiin aina kun on sen aika (kerran puolessa vuodessa), muutenhan se unohtuisi tyystin meikalaiselta. Myos sinne ikavaan kontrollimammografiaankin tuli taas kutsu. Timo taas aikoo uskaltautua kolesterolin mittaukseen, sekin kun kai olisi hoidettava alta pois.

Huomenna Hera puolestaan lahtee kanssamme kaymaan uudelleen elainlaakarilla sen hotspotin takia. Eihan se ole mihinkaan kadonnut.

Oli ihan pakko ostaa P:lle tuo kuvassa oleva suklaa. Kundin ilme oli nakemisen arvoinen kun lykkasin sille levyn kouraan. Eipa olis ikina uskonut, etta sai haavensa, pekonia suklaassa, nain yllattaen todeksi :D. Aika karseen makuista mun mielestani kylla. Vatsanvaanteita tuo valitteli lopulta itsekkin :D.

Viimeinen pressaehdokkaidenkin vaittely on katsottu. Jos joku kaipaa lisaa katsottavaa niin esim. taalta loytyy asiasta kiinnostuneille mielenkiintoisia vaalimainoksia. P:n politiikkatunnilla olivat niita katselleet ja vertailleet.

Alkuviikosta sain kovasti odotetun vieraan, hihii! Texasista tanne muuttanut Saara poikkesi kahvittelemaan ja lievasta mokkihoperyydesta karsivaa kanssabloggaajaa viihdyttamaan! Voi etta kun olikin tosi kiva tavata, ihan ensimmaista kertaa, nokakkain. Juteltavaa olisi riittanyt vaikka kuinka. Onneksi valimatka ei enaan ole niin kauhean pitka :D.

Inhan, taysilla pain nakoa iskeneen, syyslenssun ja viikonlopun kunniaksi olisi levylautasella nyt tallaista:

Sunnuntai

2008-10-05T17:36:00.000-07:00

Eilen kaytiin ostarilla B:n kanssa hakemassa uusia farkkuja molemmille. Niita loytyi perati kaksin kappalein ja mukavalla yllarillakin: aidin farkkujen numero on yllattaen tipahtanut reilun koon pienemmaksi, ja ihan yrittamatta, jee!!!

Tanaan Timo haravoi & leikkasi nurmikon puolestani, mika oli oikein huomaavaista kun ei tuo olo ole viela ihan kauhean kaksinen. P tekee Kurt Vonnegutin "Slaughterhouse-Five" kirjasta kirjallista esitelmaa, eika ole siita lainkaan iloinen. Ei kuulemma ota nyt sujuakseen, ei sitten yhtaan. B:n sunnuntai sensijaan on sujunut kylittelyn ja mm. tallaisen merkeissa:

Syva vasy

2008-10-04T08:53:00.000-07:00

Maanantaina B taytyi hakea kesken paivaa, tai aamua, pois koulusta. Lenssu oli iskenyt sen verran pahaksi, ettei tuo jaksanutkaan juosta luokasta toiseen. Tiistaikin sairastettiin kotona, mutta keskiviikkona yritettiin sitten uudelleen. P on ollut koko viikon viela aika puolikuntoinen ja painuikin eilen nukkumaan jo ennen kello yhdeksaa. Samoihin aikoihin kommin pehkuihin minakin, silla koko paivan vaivannut syva vasymys teki jo melkein mahdottomaksi pitaa silmia auki; sinne jaivat tiskiroykkiot ja haravoimattomat lehdet sun muut. Hampaiden kalinan jalkeen tajusin mitata myos kuumeen. Sankyyn paastyani jain kuitenkin viela hetkeksi kurkkimaan luomieni valista "So Others May Live" -kirjaan perustuvaa tv-dokumenttia pintapelastajista.

Aamulla herasin sateen ropinaan. Eilenkin jo satoi, mutta aamulla sita kuuntelee ihan eri lailla; se tuo muistoja lapsuudesta asti ja herattaa jo nukuksissa olleen ikavan kauas pois. Kuume taitaa olla laskenut ja kun taman jomottavan paansarynkin saan katoamaan, niin ties vaikka tasta ihan kelvollisen paivan saisi. Jospa amparillinen kahvia, sarkylaake ja telkkarista tuleva John Grishamin kirjaan perustuva leffa "The Rainmaker", avittaisivat vauhtiin.

Mitahan muuta? Varapresidenttiehdokkaidenkin vaittely tuli luonnollisesti katsottua torstaina. Molemmat ehdokkaat olivat erittain hurmaavia, kumpikin omalla laillaan, mutta ilman muutamaa tuskastunutta aannahdysta ei senkaan katsomisesta selvitty :).

Koululta tuli tilauslomake P:n high schoolin paattajaisiin tarvittaviin kaapuun ja paahineeseen ja muuhun paattaishulina roippeeseen. Voi, kunpa niita paattajaisia voisi juhlia suurella sukulais- ja ystavaporukalla omalla takapihalla ihan rauhassa, sen sijaan, etta valmistauduttaisiin juuri muuttoon. Taytyy juhlia sitten joskus jalkikateen; onhan naita juhlia sukulaisten kera jaanyt vahan rastiin muutenkin, vaikkei se ihan sama silloin olekkaan.

B lukee koulussa englannintunnilla Shakespearin Romeota ja Juliaa. Tilattiin kirja kotiin tytolle muutenkin ja samalla P:lle Hemingwayn "The Old Man and the Sea" (Vanhus ja Meri) ja Joseph Hellerin "Catch 22".

Rollin', rollin', rollin'...

2008-09-28T18:02:00.000-07:00

Sillakin uhalla, etta ihmiset luulevat taman muuttuneen ruokablogiksi ja meidan ratkenneen ryyppaamaan, niin postaanpa taman kuitenkin. Viikonloppu nimittain meni taas ruokaa tehden ja syopotellessa.

B:n suureksi iloksi ostimme ainekset California-Rollseihin (Nori-arkkeja, sushi-riisia, sushimaustetta, "raputikkuja", avokadoa, kurkkua ja porkkanaa, seka wasabitahnaa). B ei tyytynyt katselemaan rullien tekoa sivusta, vaan ensimmaisen jalkeen otti ja nappasi homman aidilta tehden loput ihan itse. Niista tuli tosi hienoja ja maukkaita:

Koska tykkaan kovasti myos coleslawsta, niin paatin kerrankin kokeilla sen tekoa itse. Ihan samanmakuista kuin mita ravintolassa saa eteensa en onnistunut saamaan aikaiseksi (mitas kaytin sitruunaista reseptia), mutta ihan oikean nakoista ja hyvan makuista kuitenkin kylla. Tein koko annoksen, mika oli vahan ehka liikaa, meilla kun ei kukaan muu kuin mina siita tykkaa.

Tahan laitoin:
1 iso raastettu kaali
4 raastettua porkkanaa
1tl raastettua sitruunankuorta
60ml sitruunanmehua
1tl suolaa
1rkl sokeria
1/4tl murskattuja sellerin siemenia
1/2tl rouhittua mustapippuria
120ml majoneesia
60ml sour creamia
Mausteet ja kosteat aineet sekoitetaan keskenaan ja sitten joukkoon lisataan kaali- ja porkkanaraasteet. Sekoita ja syo. Nam.
(Alkuperainen ohje tasta kirjasta)

Laitoin myos kanan koipireisifileita (rintafileet kun joskus tuppaavat jaamaan vahan mauttomiksi ja kuiviksi) marinaadiin sunnuntain grillailua varten. Kokeilin ensimmaista kertaa kolmen sitruksen marinaadia grillatulle kanalla, jonka ohje loytyy mm. taalta. Itsellani samainen resepti oli "Masarap Manila"- keittokirjassa.
Villiriisin ja salaatin kaverina oikein hyvaa. Oli ihan tuon pienen vaivan vaartti kokeilu.

Pyynnostani Timo vakersi meille kokeeksi myos Mint Julep - cocktailit. Olen nahkaas viimeaikoina usein tormannyt mainintaan kyseisesta cocktailista joten taytyihan sita uteliaisuuksissaan kokeilla. Ihan nautittavaa se oli, viski ei maistunut siina niin hurjan vahvalta; lampoiselta lahinna, mutta ei sita ehka ihan tyokseen kuitenkaan horppis, meikalainen ainakaan, kunhan nyt vain kokeiltiin.

Sunnuntaina leivoin grillailun jalkkariksi viela paarynapiirakkaa.

Meilla on nyt kaksi sairastajaa. P on kylla jo pikkuhiljaa paranemaan pain, mutta nuhainen B tuli hetki sitten kysymaan, etta kuinkas paljon sita lampoa piti ollakkaan, etta en enaan paasta kouluun. Hohhoijjaa. Taytyypa seurailla mita tuo mittari tana iltana ja aamulla kertoilee. Molempia kun on yleensa aika vaikea taivutella jaamaan kotiin, vaikka kunto olisi heikkokin (toivottavasti se kertoo vaan opiskelumotivaatiosta eika lainkaan kotioloista ;D ). Onneksi on ollut viikonloppu, etta ovat saaneet nukkua vahan pitempaan ja muutenkin ottaa lunkisti, vaikka tana aamuna eraat nousivatkin aamu viidelta formuloita katsomaan.

Hera kaytettiin elainlaakarilla sen tassunsa takia. "Hot spot" nayttaisi vaivaavan. Saatiin vaivaan vahan linimenttia, mutta hyvin huonot hoito-ohjeet muuten. Eipa ollut oma vanha tuttu laakarikaan paikalla. Kahden viikon paasta kaskettiin kuitenkin uudelleen laakarille jos ei nyt maaratty hoito ala auttamaan. Otan ja printtaan Hot Spotin hoito-ohjeet seuraavalla kerralla mennessani mukaan, jos sinne tarvii taas lahtea asian tiimoilta, ja kysaisen, etta kuinkas olis jos saataisiin vaikka tuo kauluskin kun toinen ei voi olla nuolematta, tati katsoo nyt tastakin. Plaah.

Uusi kirjakin, "How To Lose Friends & Alienate People, a memoir" (Toby Young), odottelisi, etta lukuhalut taas joskus heraisivat. Kirja tuli ostettua nimen perusteella, kuinka ollakkaan, mutta saattahan tuo olla vaikka hyvakin. Leffakin siita on jo nakojaan tehty ja ihan kivoilla nayttelijoilla ainakin.

Ai joo! Aivan mielettoman hauska sarja, Worst Week, alkoi viime maanantaina ja tulee taas huomenna. Jaatiin katsomaan sita ihan vahingossa ja hyva niin; saatiin parhaat naurut pitkiin aikoihin (tai ehka oltiin vain liian vasyksissa, mutta kuitenkin). Tuosta linkista kasin voi sen viime maanantaisen pilottijakson katsellakkin, jos sattuu kiinnostamaan. Toivottavasti tulevatkin jaksot ovat yhta hyvia.

Wau!

2008-09-26T14:02:00.000-07:00

Keskiviikko sujui erittain mallikkaasti ja paiva aloitettiinkin silla, etta ihan ensimmaiseksi mut lyotiin oikein kunnolla allikalla. Olin kylla jo aiemmin moneen otteeseen muistuttanut, etten todellakaan tarvi yhtaan mitaan, kunhan syodaan hyvin ja kenties nautitaan hiukan jotain hyvaa kuohuvaa, niin olen vallan iloinen ja paiva on ihan taydellinen. Vaan kuinkas sitten kavikaan?
Eteeni tyonnettiin littana laatikko jossa kimmelteli kaunis kultainen kaulakoru.
No ihan kiva, sanoo joku, mutta "so what"? Ei sunkka se nyt aivan niin mieletonta ole korua saada, vaikka somaa ja oikein huomaavaista kaikinpuolin kylla.

Joo, no tuota...
"Wau - tekijan" tahan tuo se, etta korun oli salaa suunnitellut ja teetattanyt, kukas muu, kuin ~tadaa~ rasian minulle ojentanut herra itse!
Jep.
Ja jottei hammastys siihen ihan heti akkiseltaan loppuisi, niin korun keskella kimmelteli Timon itsensa Oregonin korukivikaivaukselta, toissa kesaisella reissullamme, esiin kaivama kaunis sunstone, jonka tuo oli, salaa tamankin, hiotuttanut ja koruun istututtanut. Aikas hammastyttava ja odottamaton lahja.
Wau...

Loppupaivaan kuului mm. hammastyksesta toipumista, hyvaa syomista ja sita kuohuvaa, seka molemmille aina todella mieluista aarteiden ihailu retkeilya Snohomishissa.

Illalla kavin viela akkiseltaan B:n koululla vanhempainillassa, jossa aitia hemmoteltiin eraan molempia lapsia opettaneen opettajan vuolailla lapsiimme kohdistuneilla kehuilla. Niita on aina yhta ihana kuulla.

Nyt meilla on myos alkaneen kouluvuoden ensimmainen sairastaja, P. Viikonloppu pyhitetaan, ainakin noin niinkuin paallisinpuolin ja ainakin sairastavan osalta, huilimiselle, jotta maanantaina olisi kaikilla taas vahan enemman puhtia ja lenssukin hiukan toivottavasti hellittanyt.
Huomenaamulla on kuitenkin edessa ainakin yksi laakarireissu. Viemme Heran hakemaan pienta hoitoa, reppanalla kun on aika ikava tulehdus etutassussa, joka ei meinaa oikein parantua.

20. haapaiva <3

2008-09-23T18:18:00.000-07:00

Meilla on huomenna 20.haapaiva. Koska en varmaankaan ehdi silloin koneen aaressa kauheasti istumaan, niin postaanpa jo tanaan sen kunniaksi taman nyt John Barrowmanin ja Ruthie Henshallin esittaman vanhan tutun hupsuttelun, jotta paastaan tunnelmaan :D:

Kannelta kuvattua osa 2.

2008-09-23T17:32:00.001-07:00

Muutama merimatkakuva myos Timon kamerasta.
Tassa lahikuvassa yksi niista Stellerin merihylkeista:

Tassa pyoriainen (on se, vaikka sita vain vahan nakyykin):

Eipa olisi valkopaakotka voinut enaan kovin paljon paremman kyltin paalle istahtaa vahdiksi :D:

Rakkautta <3

2008-09-23T16:43:00.000-07:00

On aina ihanaa olla rakastettu! Kiitos Cookie Monsterille tunnustuksesta:

Rakkautta tuskin saa osakseen koskaan liikaa, joten lahetan sita tietenkin takaisin myos Cookie Monsterille, Texasista tanne lahettyville juuri muuttaneelle "blogikummilleni" Saaralle, Sanskulle Kanadaan, Mina taalla taas, hei:lle Suomeen ja Merjalle San Diegon lampoon.

23.9

2008-09-23T16:11:00.001-07:00

Onpa sanaton olo.

Merella

2008-09-21T10:52:00.000-07:00

Huristelimme siis eilen aamupaivalla Anacortesiin josta merikyytimme lahtisi. Luvassa olisi koko paivalle raitista ilmaa ja maisemia, joitten nakyvyytta kylla jo ehdin vahan epailla harmaan tihkusateisen ilman vuoksi. Eipa se sade sen kummemmin ainakaan mua haittaisi, meresta kun tykkaan oli saa mika hyvansa, mutta tottahan sita paremmalla saalla saisi ehka vahan edustavampia kuvia.

Noin kolmen kylman ja harmahtavan tunnin, hodarin ja kaakaon, ja jo aikaa Kanadan puolelle saapumisen jalkeen, naimme sitten sen mita olimme varsinaisesti tulleet etsimaankin:

Upeat Orca Whales eli Miekkavalaat esittelivat meille, ja muutamalle muulle katsomaan tulleelle ryhmalla, taitojaan Kanadalle kuuluvan Vancouver-saaren poukamassa. Olivat vain niin kovin nopeita, tai mina niin kauhean hidas, etten mitaan aivan mielettomia otoksia heista oikein saanut. Lumoavia olivat silti kaikinpuolin. Kylmyys ei tuntunut enaan lainkaan niin hurjalle ja aurinkokin pilkahteli esiin silloin talloin. Ah, elamaa!

Jos asuttaisiin tuolla saarella, niin meilla olisi varmasti vakituinen vahtipaikka tuossa rantamaisemassa, voi jukra!

Tassa Race Rocks majakka joka sekin sijaitsee Kanadalle kuuluvan Vancouver saaren etelaisen karjen tietamilla:

Aivan loistava linkki majakan historiaan myos taalla, jos majakat sattuvat kiinnostamaan.

Majakan edustalla viihtyvia Stellerin merileijonia:

Yksi tallainen hauska veijari ui kanssamme kilpaa hetken aikaa mennessa pain, kertoivat aina tarkkaavaiset Timo & P ylakannelta.

Merimetsokin nakyivat pitavan paikasta kovasti:

Bull Kelp (en loyda sille nyt suomalaista nimea)-mattoja kellui siella taalla. Tassa merimerkin ymparilla:

Joskus aiemmin ottamani lahikuva Bull Kelpista:

Se on oikeastaan aika kaunis, vaikka tuo hauska pampula taitaakin olla kaasua taynna.

Paluumatkalla nahtiin myos Minke Whale eli Lahtivalas, mutta ikavan tihkusateen takia kuvaa ei siita nyt ole. Pojat, jotka siis istuivat sitkeasti ylakannella tahyilemassa meidan tyttojen painuttua salonkiin lammittelemaan ja kaakaolle, nakivat sellaisen menomatkallakin, samoin kuin muutaman pyoriasenkin.

Matka oli venahtanyt jo vahan sovittua pitemmaksi, joten sitten olikin jo suunnattava pikipain kotisatamaa kohti:

Satama kylpi ihanan vaalenpunaisessa valossa sinne illansuussa saapuessamme. Millaan ei malttaisi nain tunnelmallisesta paikasta lahtea mihinkaan.

Mitenhan sita paasisi asumaan meren lahelle, jotta tallaisesta voisi nauttia 24/7?

Kotiin on kuitenkin taas lahdettava:

Tama heti alkumatkasta tervehtinyt kunnon vesisade yltyi vallan ikavaksi, mutta puolentoista tunnin ajon jalkeen oltiin kuitenkin turvallisesti taas kotona.

Illalla suihkuun mennessa lattia keinui kuin huvipuiston vekkulassa ja tanaan raitisilmamyrkytyksen saaneina vasy painaa todella sopimattoman raskaasti, mutta reissu oli tosi mukava ja lahtisinpa vaikka melkein heti taas uudelleen.

Perjantai

2008-09-19T08:45:00.001-07:00

Kirjoitin piiiitkat patkat mutinaa ja sekalaisia mietteita, mutta tulinkin katumapaalle enka sitten postannutkaan sita. Vaan ei huolta, ette menettaneet tilaisuutta tutustua kovin suuriin tai yleviin mietteisiin, joten lepo vain :).

Huomenna lahdemme merelle tuulettumaan. Nyt painun etsimaan lampimampia puseroita ja tyhjaamaan kameran muistia, jotta on mihin napsia jos kuvattavaa loytyy.

Iloista viikonloppua kaikille!

Moporetki 2008; osa V, noin 135 mailia Forks:ista kotiin

2008-09-15T17:54:00.000-07:00

Totean Forks:in läpi ajaessani, että jos otan täällä tankin täyteen, pääsen sillä kotiin asti, eikä Port Angeles:issa tarvitse pysähtyä. Koska pysähdyn täällä joka tapauksessa syömään loput eväät ja soittamaan Stinalle kolikkopuhelimesta, niin siinä samalla voi ottaa go-go –mehua mopoon. Eväitä syödessäni tulee Jim-Bob:in oloinen hemmo kehumaan vuolaasti mopoa. Kiittelen kovasti kehuista, mutta pidän häntä tarkkaan silmällä. Ei pitäisi arvioida ketään ulkonäön perusteella, mutta Jim-Bob ei pahemmin näytä kaidan tien kulkijalta.

Kurvaan bensa-aseman pihalta takaisin tielle, joka vilisee sheriffejä ja tiepartioita. Päästyäni kaupungista ulos, lähtee yhden tavernan pihasta motukkapoliisi perääni. Ei hätää, sillä näen hänet ajoissa ja hellitän hieman kaasua. Tuo seuraa kulkuani viitisen mailia ja kääntyy sitten sivutielle (tai takaisin).

Saavun pian Lake Crescent:ille, joka tarjoaa tämän etapin hienoimmat maisemat. Nyt pääsen ajamaan tämän 10 kilometrin rantatien myös itään päin – 2006 ajoin toiseen suuntaan.

Nostan jalat lepuutusraudoille, otan mukavan ajoasennon ja ryhdyn kallistelemaan rantatien mutkia. Tämä on ehdottomasti yksi päivän hienoimmista hetkistä. Vaikka puoli yhdeksän lauttaan alkaa olemaan kiire, ajan tämän osuuden verkkaisesti ja nautiskellen.

Tie lähtee lopulta kipuamaan vuoren rinnettä, ja järvi jää taakse. Nyt lähdetään jahtaamaan tuota lauttaa. Ennen reissun viiveitä suunnitelmissa oli ehtiä kello kahdeksan lauttaan, mutta se ei vaikuta enää realistiselta. Saavun Port Angeles:iin auringon ollessa jo varsin alhaalla. Kingston:iin, mistä lautta lähtee, on vielä noin 60 mailia matkaa, mutta aikaakin näyttää olevan riittävästi. Pidän silti niin hyvää vauhtia kuin kehtaan, sillä koskaan ei tiedä, mitä yllätyksiä on edessä (sen olen tällä retkellä oppinut).

Sequaim ja Discovery Bay jäävät taakse. Aurinko laskee, ja alkaa hämärtää. Huomaan, että ei se lauttaan ehtiminen ihan ilmaiseksi tule. Pientä puristusta tarvitaan. Saavun Hood Canal:in kelluvalle sillalle. Nyt ollaan jo lähellä. Ajan pienen ja idyllisen Port Gamble:n läpi. Täällä olisi kiva käydä joskus ihan ajan kanssa.
Saavun Kingston:iin kello 20.20 ja ostan liput lauttaan, joka onkin myöhässä. Pysäköin odottamaan sitä ja otan muutaman kuvan mm. lautan saapumisesta.

On jo lähes pimeää, kun lautta lähtee. Vaihdan kypärää matkan aikana, koska mulla ei ole kirkkaita ajolaseja (ne pitää kyllä ostaa vielä). Nyt tarvitaan samaa kypärää, jota käytin aamulla – visiiri tulee tarpeeseen. Lautta saapuu Edmonds:iin, josta suunnistan kotia kohti. On perjantai-ilta, ja rattijuoppoja näkyy olevan liikenteessä. Moni ajaa kostealta illalliselta itse kotiin. Bongaan ainakin kaksi varmaa tapausta. Poliisi ei mahda täällä rattijuopoille mitään niin kauan, kun he eivät riko mitään (muuta) liikennesääntöä. Täällä ei ole puhallusratsioita, sillä laki ei niitä salli.

Saavun kotiin puoli kymmeneltä, eli reissu kesti jokseenkin tasan 16 tuntia. Karttaohjelman mukaan matkaa tuli 625 mailia, eli noin 1006 km. Mopon trippimittari väittää matkaa kertyneen parikymmentä mailia enemmän. Sellainen reissu tällä kertaa. Mitähän ensi vuonna keksisi ennen muuttoa? Ehkä joku Iron Butt -ajo (esim. 1000 mailia alle 24 tunnissa) …

Moporetki 2008; osa IV, noin 180 mailia Megler:istä Forks:iin

2008-09-10T16:38:00.000-07:00

Tämän etapin alkuosalla ei ole hirveästi nähtävää, joten päällimmäinen tavoite on jättää nopeasti paljon maileja taakse. Huristelen tovin yhden motoristiryhmän takana, mutta sitten pojat antavat niin paljon hanaa, etten kehtaa lähteä mukaan. Ja hyvä niin – etenkin, kun liikkeellä näkyy olevan runsaasti poliisin partioautoja ja –mopoja. Ohitankin yhden moottoripyöräpoliisin, kun hänen vauhtinsa on niukasti alle nopeusrajoituksen. Ohitus suoritetaan hitaasti, pitkällä suoralla ja niukasti yli rajoituksen. Ei tule ongelmia.

Ohitan Naselle-nimisen pikkukaupungin ja huomaan sillä olevan suomalaista taustaa, kun näen mainoksen Finnish-American Folk festivaalista. Tämä tuli yllätyksenä – en ollut moisesta kaupungista tai festarista kuullutkaan.

Matka jatkuu, ja näillä tienoilla tulee sellaine tunne, että tuleepa aika pitkä reissu. Iltapäivä alkaa olemaan suht’ pitkällä ja matkaa on jäljellä vielä vajaat 300 mailia. Välillä saan vilauksia merimaisemista, mutta muuten näkymät ovat vähän yksitoikkoisia.

Tie menee useamman pikkukaupungin läpi. Yksi niistä on nimeltään Raymond. Kaupungin rajalla oleva kyltti aiheuttaa lievää huvittuneisuutta, kun assosioin sen TV-sarjaan ”Everybody Loves Raymond”. Sitä en nyt kuitenkaan tässä setvi tämän enempää.
Vihdoin saavun Aberdeen:iin. Triviana mainittakoon, että tämä oli Kurt Cobain:in lapsuudenkaupunki. Nostan muuten hattua hänen lahjoilleen ja saavutuksilleen muusikkona, vaikka en hänen julkisuuteen tulleita elämäntapojaan arvostakaan. Ajan kaupungin läpi Hoquiam:iin. Tämä siirros on aika saumaton, ja näyttää siltä kuin olisin yhä Aberdeen:issa. Mopo tarvitsee lisää menovettä, ja kotiin täytyy laittaa viestiä – molemmat pitää hoitaa, kun edessä on pitkä korpitaival, missä hyviä bensa-asemia on harvassa ja kännykälle ei löydy kenttää mistään (ennen Port Angeles:ia, jonne on 150 mailia matkaa).

Hoquiam jää taakse ja korpi tulee eteen todella nopeasti. Asutusta ei juuri ole. Jotain sentään on. Tulee kyltti, joka kertoo, että edessä on siltatyö … ja tie muuttuu yksikaistaiseksi. Ihanko totta?!! Onneksi ei sentään ole jonoa, kun ei ole paljon liikennettäkään. Odotan punaisen valon takana, kunnes tulee vuoro mennä. Pääsen juuri matkavauhtiin ja rytmiin takaisin, kun edessä on toinen siltatyö. Nyt lipsahtaa suusta jo muutama ruma sana. Ihan kiva, että tekevät näitä tietöitä, mutta pitääkö mun nyt löytää ne kaikki samana päivänä?! Ja pitikö erään karttaohjelman missata ne kaikki? No, koetan kärsivällisyyttä kärtsäämisen sijaan. Valo on taas vihreä, ja päästyäni työmaalta annan hanaa ehkä hieman enemmän kuin virkavalta sallisi.

Ohitan Lake Quinault:in, missä pysähdyin toissa vuonna ottamaan kuviakin. Mopo toimii loistavasti, ja aurinko paistaa. Ajokeli on mainio ja tie on … MITÄ?! … tukossa. Edessä on jono, ja sen takana asfalttiporukka laittamassa uutta päällystettä. Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen matka jatkuu taas. Tie on kulkenut Hoquiam:ista asti sisämaassa. Nyt näen kaukana, rannikon suunnassa usvapilviä. Tiedän, mikä siellä odottaa. Näimme kerran vastaavaa, kun kävimme tästä vähän etelämmällä rannalla. Nyt aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja on lämmin, mutta tiedän kummankin tekijän pian muuttuvan.

Noin maili ennen rantaa sukellan usvaan, joka sakenee koko ajan. Lämpötila laskee jyrkästi. Pari-kolme mailia sitten oli hellettä – nyt tuntuu, että on reilut 10 Celsiusta. Kostea kylmyys tunkeutuu luihin ja ytimiin. Ajan mini-vanin perässä saaden siitä hieman suojaa. Joudun siinä myös todistamaan lähietäisyydeltä, kun yhdelle oravalle tulee kilometrit täyteen juostessaan sen mini-vanin takarenkaan alle. Uhh.
Aivan rannan tuntumassa on tienlevennys, jolle kurvaan pitämään pienen kuvaustauon.

Tiedän, että tässä ei tarvitse kauan palella, koska tie kääntyy pian taas sisämaahan. Siispä hurautan taas matkaan. Menee pari mailia, ja tie erkanee rannasta – toiset pari mailia, ja aurinko paistaa taas. Ohitan Hoh:in sademetsään menevän tien ja jatkan kohti Forks:ia. Tämä tie onkin jo tullut tutuksi. Saavun vihdoin tämän etapin määränpäähän ja huomaan saaneeni aikataulua noin varttitunnin kiinni.

-Timo

Kuva Timon

Aakkoset

2008-09-09T11:54:00.000-07:00

Kaarinalta nappasin tallaisen hauskan hopsotyksen (on niita kylla nakynyt muuallakin, nyt en vain tahan hataan muista missa kaikkialla). Aluksi mieleen ei tullut juuri mitaan, mutta pienen miettimisen jalkeen vahan liikaakin. Katsotaans mita tuli kirjoitettua ylos:

A - aamukahvi (pakko saada), Aasia (kotimme melkein 5 vuotta), Ayala Alabang (yksi entisista kotipaikoistamme), As Time Goes By (sarja josta pidan kovasti), artisokkadippi (kohta syonyt itseni siita irti), "antiikkikaupat" (tykkaan koluta romukauppoja), arkistot (pidan niista)

B - rakas tyttaremme B, siskoni B, berliininmunkit (nam!), Brent (lasten rakkain koulu), Bald Eagles (uljaita lintuja), brooches (mukavan kimmeltavia ihanuuksia)

C - Chateau St.Michelle (ihan tassa nurkilla), California Rolls (nam!), Calamansi (kukkii juuri ikkunalla vahvasti tuoksuen)

D - Dallas (Timo ravaa siella tyomatkoilla), dekkarit, d-vitamiini (napsittava paivittain)

E - Egg Nog (olis kohta taas senkin aika), Emerald Hills (eras toinen entisista kotipaikoistamme), Espoo (kotimme Suomessa), etikka (join sita nuorena laimennettuna), ennen (mua kiinnostaa kovasti millaista oli ennen)

F - Filippiinit (yksi entisista komennusmaistamme), famu & fafa (poissa hekin), Figaron haat (katsottiin aidin kanssa monta kertaa kun olin pieni), farkut (lahes aina jalassa), Febreze (tulee suihkuteltua tata ympari kamppaa)

G - Gewurztraminer (hyvaa juotavaa)

H - Hera, hyvat ystavat, huumori, Hawaii (paikka jossa en ikina uskonut paasevani kaymaan)

I - isa (aina rakas), ilta-aurinko, intohimo, Iris (iakas ystavani Kanadasta, jonka nuoruusmuistelot ovat vertaansa vailla)

J - juoda (en muista juoda useinkaan tarpeeksi), joulu (lemppari juhlapyha)

K - koirat (meilla kaksi), kissat (ollut ennen, pidan kovasti), koti (kotihiirelle paras paikka), kirppikset, keraily, kropsu, kloriitti (hajumuistoja), kolibrit (satumaisen ihania pihalla porraajia), kryptot (hauska puuha)

L - luonto (lumoavaa), lumisade (kaunista), lyhdyt (kauniita), levyt (niita nurkat pullollaan)

M - meri (upea), mustaherukkamehu (nam), myrskyt (vaikuttavia), mantysuopa (mmm... hajumuisto)

N - Nero, nuotit (eras kerailykohde), nukkekodit (jonkinsortin hobby), NCIS (sarja jota yllattaen tullut katsottua paljon viimeaikoina)

O - onnellisuus (tarkeaa), oravat (usein ikkunan takana ja koiria juksaamassa)

P - rakas poikamme P, puutarhat, puistot, purot, poytalamput (nayttavat niin somilta pimeina iltoina), poroleipa (nam! ei sisalla oikeaa poroa suom.huom), papukaija (olisi kiva kaveri)

Q - Q-niminen hahmo Star Trekista

R- rakkaus (tarkeinta maailmassa), ristipistot (kiva hobby), ristikot (kuin myos), ripeys (hitaus hermostuttaa)

S - Singapore (taas yksi entisista komennuspaikoistamme), Seattle (tuos ihan nurkilla), sininen (ihana vari), syksy (lempi vuodenaika), Skotlanti (olis kiva kayda), sakkipilli (sen soittoa kuulee taalla joskus ihanasti jostain tuulen tuomana), salsa (nam!), salmiakki (joskus saatava)

T - Timo (mieheni viimeisimmat 20 vuotta), Tequila Joen kalatacot (nam!), thai-ruoka (nam!), Traskanda (rakas paikka)

U - USA (kotimme nyt kuudetta vuotta), unet (naen niita paljon)

V - vuoret (upeita), vihrea (lempivari), vaari (ystava, kuoli kun olin 10), vanhat autot (kauniita)

W - WW2 (jostain syysta kiinnostavaa aikaa)

X - XXX (suukkoja), X (allekirjoitus usein entisaikoina)

Y - Yo, Ylpeys ja Ennakkoluulo (sarja jonka kaikki jaksot on pakko katsoa putkeen), Yellow Cab (loistavia kana-lime-salsa-pizzoja)

Z - Zaphod Beeblebrox (Linnunradan kasikirja liftareille-kirjasta)

Å - Åke Lindman ja Åke Blomqvist (kaksi mieleenpainunutta Åkea)

Ä - Äiti (aina rakas), ämyri (naitakin lojuu nurkissa)

Ö - örkki (niitahan on naavaisissa metsissa suurten kantojen alla ;)), ööli (maistuu joskus)

2008-09-09T11:29:00.000-07:00

Kirppikselta loytyi tallainen hauska vanhanajan jaakaappi. Sellainen mika piti ruuan kylmana jaan avulla, silloin joskus. Sitakin saattaa kylla ehka joutua vahan viela fixaamaan, kunhan keksin minka nakoiseksi tuon kyokin viela haluan. Keittion seinat varmaan saavat myos viela uuden pinnan. Tuo ruututapetti ei nyt oikein kolahda.

Askartelukaupan alennuslaareista loytyy joskus aarteita muutamilla centeilla. Nukkekodin pieneen mittakaavaan sopivia pienikuvioisia kankaita on joskus vaikea loytaa, joten aina kun mukavan nakoisiin tormaa edullisesti, kannattaa ne ostaa (jos nukkekoteja siis harrastaa, duh!) vaikkei ihan heti keksisikaan mita niilla loppujenlopuksi tulee tekemaan. Tekoturkikselle loytyy kylla taatusti kayttoa; takan eteen, rekeen, sangylle tai kenties turkiksi.

Mihin lie tarkoitetuista minikilluttumista (20centtia nippu!) loytyi minitaloon muutama ihan kayttokelpoinen esine. Lusikoita, avainnippu, kahvipannu seinalle, sakset ja sen sellaista. Eika kirppikselta loytynyt joulukuusenkoristekaan (jalleen 20 centtia) jaa joutilaaksi. Puutarha vajoineen kun on sekin viela suunnitelmissa.

Auringonnousu

2008-09-08T20:02:00.000-07:00

Voi taivas, etta on ollut taas upean oransseja auringonnousuja. Tassa tamanaamuinen vahan ennen kello kuutta:

Nuo puut on vain kasvaneet pahemman kerran talon ikkunoista avautuvan nakoalan eteen. Hyva tietysti, etta puita on, mutta voi jumprahuti millaista olisi katsella, talon suojista, pyjamassa, pehmoiset pinkit tossut jalassa ja kahvia ryystaen, pitkan vuorijonon takaa nousevaa aurinkoa ilman sen suurempia nakoesteita...!

Kylla ne sielta kuitenkin voi viela bongata, jos oikein osaa katsoa :). Ah ja voih.

Moporetki 2008; osa III, 75 mailia Woodland:ista Megler:iin

2008-09-07T17:39:00.000-07:00

I-5 on tässä kohdassa tuulitunnelissa, eli Columbia-joen laaksossa. Täällä on ollut aina kova puhuri, kun olemme paikalle sattuneet. Nytkään ei tullut sääntöön poikkeusta. Kova vastatuuli ravistelee mopoa ja yläruumista. Mopo on sen verran raskas (n. 335 kg tankki täynnä), että normaalisti vastaantulevan täysperärekankaan ilmapyörre ei sitä paljon heilauta. Nyt saa pitää ihan tosissaan stongasta kiinni ja ajaa kieli keskellä suuta. Pienen helpotuksen saan, kun ajan muutaman mailin yhden Suburban:in perässä.

Motarilla tarvitsee onneksi puristaa vain reilut 15 mailia. Erkanen siltä Longview:ssä, joka on Columbia-joen rannalla sijaitseva satamakaupunki (josta on vielä 106 km merelle). Siellä kurvaan kohti Lewis & Clark –siltaa, jota pitkin pääsen joen yli, Oregonin puolelle. Tämän 2.52 kilometria pitkän sillan suunnitteli muuan Joseph Strauss, jonka kynästä lahti myös San Francisco:n Golden Gate –silta. Laitan ennen siltaa liikennevaloissa kännyn kuvausvalmiina vasempaan takin taskuun ja otan hanskat pois kädestä. Sillalla ei saa pysähtyä, ja haluan sieltä kuvan, joten se otetaan ajaessa.

Silta on oikein hieno, mutta ympäröivä teollisuus- ja satama-alue pilaavat hieman kokonaisuutta. Sillan jälkeen pysähdyn laittamaan kännyn koteloon ja hanskat käteen. Matka jatkuu länteen valtatie 30:llä, joka aluksi lähtee kiipeämään ylös jokilaakson jyrkkää reunaa. Pysähdyn näköalapaikalle ottamaan kuvia. Ohessa yksi, jossa näkyy Longview:n ja sillan lisäksi mm. kyltti, jonka brittimäinen viesti huvitti … rubbish.

30 on hyvä tie ja matka sujuu joutuisasti. Näyttää siltä, että saan aikataulua 15-20 minuuttia kiinni Astoriaan mennessä. Vajaat 10 mailia ennen kaupunkia tulee kuitenkin jotain yllättävää. Liikenne seisoo ja jonon päätä ei edes näy.

Pysähdystä kestää noin vartin, ja sitten päästään vähän eteenpäin. Nyt tulee sitten liikennemerkkejä, joissa kerrotaan edessä olevan siltatyön, jonka takia vain yksi kaista on käytössä. Ajattelen, etta ok, nyt kuitenkin päästään menemään siitä. Väärin. Taas pysähdytään, ja nyt sitä kestää niin kauan, että ehdin syömään osan eväistäkin. Jono liikkuu jälleen, ja olen varovaisen toiveikas matkan jatkumisesta. Pääsemme ehkä puoli mailia eteenpäin, kunnes eteneminen jälleen päättyy. Kiroan taas mielessäni tietyn Microsoft-tuotteen syvimpään ja kuumimpaan paikkaan. Tämä jää (tältä erää) viimeiseksi viiveeksi, ja matka jatkuu reilun vartin odotuksen jälkeen.

Saavun Astoriaan todella pahasti myöhässä. Olin ajatellut hengähtää täällä puolisen tuntia, syödä eväitä, shoppailla Finn Ware:ssa ja tankata. Nyt pysäköin tuon kaupan nurkan taakse, kävelen sisään ja suoraan makeishyllyn luo. Nappaan 2 Fazerin sinistä, 4 Halvan salmiakkimattoa ja paketin Presidenttiä mukaani kassalle, missä kaupan pitäjät tokaisevat mun tietäneen aika hyvin, mitä piti löytää. Maksun ja hyvin lyhyen small talk:in jalkeen palaan mopolle ja hurautan lähimmälle bensa-asemalle.

Tankki on taas täynnä ja palaan tien päälle. Päässä alkaa jostain syystä soimaan tämä. Pian kurvaan rampille, joka vie Astoria-Megler –sillalle. Tämä henkeäsalpaava silta vie tien Columbia-joen suun yli. 6.5 kilometrin pituudellaan se on USA:n pisin jatkuva palkkisilta. Nyt ei ajeta yhdellä kädellä ja oteta kuvia, koska täällä on niin voimakas tuuli. Merellä ja joella näkyy vaahtopäitä. Maisemat ovat upeat – ne täytyy vaan tallettaa muistiin. Saavun Washingtonin puolelle ja lähden kuromaan aikataulun viivettä pienemmäksi.

-Timo

Kuvat Timon

Back to school

2008-09-06T20:30:00.000-07:00

Vieraitten, siskon ja sulhonsa, kanssa oli oikein mukavaa. Kauaa he eivat taalla ehtineet olemaan, joten yritimme ottaa siita kaiken irti. Ohjelmassa oli tietenkin vieraita kiinnostavien nahtavyyksien katselemista, shoppailua ja pitkia illanistujaisia. Paastiin B:n kanssa osallisiksi eraalla shoppailureissulla ihan harvinaiseen tarkeaan jannaankin, kiitos siskolle! Meidat tahan tiettyyn mukaanlukemisesta jai hyva mieli. Eikos olekkin salaperaista? Hah, niin pitaakin :D.

Koulutkin sitten alkoivat odotetusti keskiviikkona. B kulkee mukavasti aamuisin veljensa mukana high schoolille josta sitten reippaasti saksantunnin jalkeen koulubussilla takaisin omalle koululle jatkamaan paivaansa. P on pitanyt aamuisin erinomaisen hyvan huolen siita, ettei sisko eksy vieraassa koulussa, vaan paasee kunnialla omaan luokkaansa. Saksantunnilla on kuulemma kivaa, vaikka luokassa on B:n lisaksi vain kolme muuta yla-astelaista, loput ovat high schoolilaisia. Hiukan on ollut molemmilla vaikea paasta oikeaan heraamis-nukkumaanmeno-rytmiin, me kun ei oltu kesalla ihan kauhean kurinalaisia...

Opettajat vaikuttavat myos oikein kivoilta. P:lla on pari tuttua opettajaa, toinen yla-asteelta high schooliin siirtynyt ja toinen 10.luokan ajoilta. Lisaksi on yksi mm.politiikkaa opettava entinen kongressimies, seka aivan erityisen lupaavalta vaikuttava englanninkielen opettaja; poika ei kuulemma malta odottaa, etta paasen niita tapaamaan :). B:n miellyttava kuvaamataidonopettaja vetaa tytolle toistakin luokkaa myohemmin paivalla ja historian opettajana on yksi P:n entisista opettajista, joka on hankin oikein symppis. Liikuntaa ei ole tana vuonna lukujarjestyksessa kummallakaan; B:lla tuo toinen kieli vei sen paikan ja P on suorittanut jo kaikki vaaditut liikuntatunnit.

Kaveritkin olivat kesan jaljilta kaikki tallella, lukuunottamatta yhta joka vaihtoi koulua. Eras toinen taas oli paassyt Kiinaan Olympialaisiin soittamaan jotain (?) soitinta. Surullisiakin uutisia kuultiin, yksi tutuista kasvoista oli menehtynyt kesalla auto-onnettomuudessa.

Koira-rievut ovat jaaneet onnettoman nakoisena aamulla kotiin odottelemaan lasten kotiinpaaluta ja myllanneet sangynkin protestiksi.

Vieraita

2008-08-27T11:32:00.000-07:00

Vieraat Suomesta, sisko sulhoinensa, tulevat illalla, jee! Ovat viettaneet ensin muutaman rilluttelupaivan New Yorkissa nahtavyyksia katsomassa ja shoppaamassa. Meilla on vieraita odottaessa siivoiltu, pesty ja jarjestelty, silleen vahan aavistuksen verran paremmin, nyt kun ei riitakkaan etta vain vahan huijaa :). Ostin vieraiden kunniaksi jopa uuden vieraskylpparin suihkuverhonkin, mieltsia!

Iltapaivalla on P:lla se viisaudenhampaiden poisto. Plaah. Saas nahda missa kunnossa on sen jalkeen. Jatkaan taytyy aina umpata hirmumaarat puudutusainetta, jotta silla on joku vaikutuskin, kun tuo ei ole mikaan kauhean heiveroinen kaveri, ja varmaan hiukan sarkyileekin sitten taas jonkin aikaa kun on kolme vekkia leuoissa. Tylsaa. No, aiti hemmottelee ja hoitaa mielellaan lohdukkeeksi, jos kivistaa ja on kurja olla :).

P sai maanantaina vihdoin tietaa mitka kurssit tuo sai tulevaksi lukukaudeksi. Luvassa olisi AP-kursseina english, calculus seka US government & politics, advanced-kursseina kemiaa ja tietokoneohjelmointia ja sokerina pohjalla piirustusta & suunnittelua. Oli oikein tyytyvainen lukujarjestykseensa.

Nyt imuroimaan ja purkamaan astianpesukone, ja sitten taytyykin kohta sinne hammaslaakariin. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Remonttia

2008-08-23T18:44:00.000-07:00

Kylla taa on rankkaa tallainen remontteeraaminen. On tullut tehtya lattiaremppaa, keittioremppaa ja tapetoituakin. Ja ihan yksin. Mutta tallaista taa on kun on monta taloa ja mies matkustelee niin paljon...

Ehe-ehe. Hirmuisesta remontteeraamisesta onkin kyse. Yksi nukkekodeista, jota olin jo kauan laiminlyonyt, se vain on saanut hiukan ilmeenkohennusta osakseen. Tassa uusi makuuhuoneen lattia, joka pienta hiomista ja mahdollista petsaamista vaille valmis:

Huomasin vasta sitten puolivalissa, ettei noita jatskitikkulankkuja olisi kannattanut asetella noin orjallisen tasaisesti, mutta en sitten viitsinyt kuitenkaan purkaa alkua. Hmph. Olkoon nyt nain, mutta kuka tietaa; ehka se ryhtyy myohemmin arsyttamaan ja teen sen uudelleen.

Keittio on odottanut jo kauan vanhanaikaista lietta, mutta tanaanpa loytyi sitten tallainen vallan mainio tulisija kirpparilta taalalla:

Se olisi ollut ihan yksinkertainen tehda itsekkin, mutta kas kun en hokannut. Eihan tuo nyt ole se mita siihen ajattelin, mutta siihen asti kunnes parempi loytyy tuo valttaa enemman kuin mainiosti. Talossa jo olleet kuparikattilat ja -kulhot ovat oikein edukseen tummaa puuta vasten. Myohemmin tulisijalle loytyy kayttoa varmasti viela toisaaltakin.

Alakerran olohuoneessakin on nyt uudet tapetit:

Huone on nyt ristitty siniseksi salongiksi, luonnollisesti :).

Kirpparilta loytyi myos teekuppi numero kolme (kupit 1 ja 2):

Kuppi ei talla kertaa olekkaan vanha, mutta koska se pursuili lempikukkiani ja maksoi hyvin vahan niin mukaanhan sekin oli sitten otettava.

Yhta juhlaa!

2008-08-21T21:12:00.000-07:00

B:n synttarijuhlinnat ovat jatkuneet pitkin viikkoa milloin minkakinlaisella kokoonpanolla. Viimeisin hauskoista neitivieraista poistui vasta muutama tunti sitten :). Muistin sentaan ottaa eraan illan herkutteluista kuvan ennenkuin kaikki katosivat villeina hihittavien neitien somiin kitoihin:

Timo on ollut maanantaista asti taas Texasissa. Kiirusta on kuulemma pitanyt, mutta olisi tulossa kotiin viikonlopuksi. Lukekaas ihmeessa tuon moporetkesta, kerronta on niin mukavaa, etta sita lukee mieluusti vaikkei mopoilusta muuten valittaisi lainkaan. Upeissa maisemissa se saikin taas ajella.

Olympialaisia retkahdin minakin onneton sitten poikkeuksellisesti katsomaan ja nyt on paivarytmi hiukka sekaisin. Jotain sentaan on kuitenkin saatu valilla aikaiseksikin ja hyva niin, silla ensiviikolla saamme Suomesta odotettuja vieraita! Jippii!!!

B kuuli koululta saaneensa toivomansa Saksan yhdeksi valinnaisaineekseen nyt parin viikon paasta alkavalle kouluvuodelle. Kivaa! Taallahan meidan koululla naita vieraita kielia ei pahemmin lukujarjestyksesta loydy, mutta ysilla sellaisen saa sitten vihdoin ottaa, jos englanti on ollut edelliskevaana A. Tama tietaa nyt myos sita, etta tyttoriepu saa kiskoa itsensa aikaisin hereille, jotta paasee veikan mukana high schoolille, jossa vieraan kielen tunnit pidetaan, aloittamaan silla saksalla siis jo kello seitseman aamulla. Sielta sitten bussilla tunnin jalkeen omalle koululle jatkamaan koulupaivaa. Kauhean helpoksi sita ei ainakaan ole tehty. Vahan nuijaa, mutta minkas teet.

P saa tiedon omista tulevista senior-vuotensa aineistaan maanantaina, jolloin koululla taytyy kayda akkiseltaan kuvauttamassa itsensa ID:ta varten, hakemassa lukujarjestys ja hoitelemassa muita (vuosikirja ym.) maksuja ja varauksia.

Mufalle Kaskisiin PALJON onnea meilta kaikilta syntymapaivansa kunniaksi :)!!! Soittelen sulle huomenissa :).

Moonstruck

2008-08-21T20:49:00.000-07:00

Ihanat pimeat syysillat ovat taas taalla!

Moporetki 2008; osa II, 140 mailia Cayuse Pass:ista Woodland:iin

2008-08-21T16:18:00.000-07:00

Cayuse Pass:issä on vielä paikoin lunta tienposkessa ja metsässä. Kevät ja alkukesä olivat poikkeuksellisen kylmiä, ja se näkyy. Normaalisti tällä korkeudella ei ole elokuussa yhtään lunta. Tietyön takia en voi pysähtyä ottamaan kuvia. Samainen remppa aiheuttaa viivettä myös matkan etenemiseen, siilä tien pinnalla on kerros herneenkokoisia kiviä. On kuin ajaisi marmorikuulien päällä. Muutama maili menee aika rauhallista vauhtia ja jään aikataulusta jälkeen.

Tässä on melko pitkä, jyrkkä alamäki Paradise:n risteykseen asti. Sieltä käännyin edellisellä retkellä. Pysyn nyt kuitenkin samalla tiellä ja pian saavun valtatielle 12. Tästä 2-3 mailia itään on se paikka, johon mopo viimeeksi sammui. Nyt käännyn länteen, kohti Randel:ia, jonne saavun varttitunnin myöhässä. Täällä piti Microsoftin mukaan olla 76-ketjun bensa-asema. Sen tilalla on kuitenkin joku mama’s & papa’s asema, joka näyttää siltä, kuin se olisi revitty suoraan jostain hillbilly-elokuvasta (esim. ”The Deliverance”, eli ”Syvä Joki” … todella kipeä leffa muuten - en suosittele). Onneksi ei ole pakko tankata! Saavun risteykseen, josta kääntyy tie 131 kohti St. Helens:iä. Täälläpä on Shell, jota Microsoft EI ollut laittanut ylittämättömään Streets & Trips –karttaohjelmaansa. Laitan taas puolitoista gallonaa menovettä tankkiin ja vaihdan kypärän avoimempaan malliin.

Pian olen 131:llä laittamassa maileja taakseni. Tie muuttuu pian ”metsätie” 25:ksi ja kapenee samalla hieman. Äkkiä tulee selväksi myös se, mikä on ajamisen teemana seuraavan 50 mailin ajan – sykeröä! Tämä oli myös yksi syy siihen, että tämä pätkä tuli reittiin mukaan. Mutkia tulee fantastisesti, ja mopon kallistelu maistuu makealta. Tiku ja Taku yrittävät harakiria juoksemalla aivan eturenkaan edestä. Toinen niistä päättää vielä muuttaa suuntaansa parin metrin päässä renkaasta. Katson peiliin ja näen, että se selvisi hengissä ainakin tällä kertaa.

Tulen risteykseen, josta kääntyy metsätie 90 Bear Meadow:in näköalapaikalle, josta näkee St. Helens:in. Saman tien varrella olisi toinen paikka kurkistella vuorta vielä lähempää, mutta sinne ei nyt pääse, kun tie on poikki. Olen ennen 90:n risteystä pähkäillyt jättäväni tämän 9 mailin poikkeaman väliin säästääkseni aikaa, mutta käännyn sitten kuitenkin. Hyvä niin. Mäki jyrkentyy ja mutkat samoin.

Bear Meadow:issa syön ensin vähän eväitä samalla, kun katselen tulivuorta ja arvioin millaisia kuvia siitä aion napata. En pääse kuitenkaan ottamaan niin vaikuttavia kuvia kuin muuan Gary Rosenquist, joka oli talla paikalla 18.5.1980 – juuri silloin, kun vuoren tämänpuolinen rinne lähti purkauksen yhteydessä vyörymään. Hän otti kuvasarjan, jota on näytetty paljon tuosta tapahtumasta kertovissa dokumenttiohjelmissa ja lehtiartikkeleissa. No, ainakin saan kuvattua turvallisemmissa olosuhteissa.

Hyppään taas mopon selkään ja katkaisen ympäröivän hiljaisuuden laittamalla Vance & Hines:in putket laulamaan. Pujottelen takaisin 25:lle, missä vastaan tulee pian pieni hidaste. Metsässä on hakkuutyöt käynnissä, ja osa raskaammasta kalustosta on tiellä, tehden siitä yksikaistaisen. Tässä ei ole kuitenkaan suurta pulmaa, kun vastaantulevaa liikennettä ei ole. Metsää ja mutkia – siinä on jäljelläoleva taival Cougariin pääpiirteittäin. Näen sentään pienen kanin, joka osaa tien ylittämisen huomattavasti paremmin kuin ne maaoravat.

Saavun Cougar:iin noin puoli tuntia myöhässä. GSM-kentän pitäisi palata kymmenisen mailia tuon kyläpahasen jälkeen. Pysähdyn tienposkeen, varjoisaan kohtaan (alkaa olemaan lämmintä) ja avaan kännyn. Kenttää on, mutta väärältä operaattorilta. T-Mobile ei pelitä. Ajan 5 mailia – ei pelitä – toiset 5 mailia – yhä sama tulos.
Huomaan pian tiennimistä olevani suomalaisperäisellä seudulla. Risteykessä lukee Niemi Rd ja pian sen jälkeen tulee Nevala Road:in risteys.

Tullessani Woodland:in esikaupunkialueelle, löytyy kapulaan vihdoin kenttää. Jo oli aikakin, sillä kaupungin toista laitaa halkoo I-5 moottoritie, jolle hurautan saaden heti uusia ajokokemuksia.

-Timo

Kuvat Timon

Moporetki 2008; osa I, reilut 100 mailia Cayuse Pass:iin

2008-08-16T17:40:00.000-07:00

Jaksaako istua? Siinä yksi kysymyksistä, joita pyörii päässä lähtöä edeltävänä päivänä. Edessä on noin 630 mailin päiväretki mopolla. Miten kay, jos mopo sammuu keskelle korpimetsää, ja karhu on ensimmäinen, joka mut sieltä löytää? Siinä toinen hyvä kysymys, jonka juuret juontavat viime vuoden reissun tapahtumiin ja metsästä kuuluneeseen oksan rasahdukseen.

Lähtöpäivänä kännykkä herättää klo. 04.55. Kysymykset ovat pyyhkiytyneet mielestä. Aamutoimien jälkeen pakkaan eväät ja juomat mopoon. Kaikki muu on pakattu tarkastuksen (pultit, nesteet, öljyt, renkaat) yhteydessä edellisenä iltana. Pikaisen valokuvauksen jälkeen hei-heit Stinalle, pannu käyntiin, ja matka alkaa 05.26 mopon kellon mukaan.

On vielä aika hämärää. Suuntaan moottoritielle (I-405), jota ajelen etelään, Rentoniin asti. Sieltä käännyn etelään toiselle motarille (167), joka vie reitin Sumneriin. Ajo on tapahtumaköyhää. Perjantain aamuruuhka alkaa kehittymään, mutta kimppakaista, jota saa ajaa myös mopolla, vetää hyvin. Aurinko alkaa nousta punaisena vuorten takaa.

167:ltä käännyn itään, 410:lle, joka on aluksi moottoritie sekin. Pian motari loppuu ja tullaan Bonney Lake:n taajamaan. On jo 19C lämmintä. Luvassa on todella kuuma päivä – ainakin muille. Pian olen Enumclaw:ssa, jossa pidän ensimmäisen tauon Safeway:n bensamittareilla. Tankki ei ole likimainkaan tyhjä, mutta edessä on 150 mailia korpitaivalta, missa ei voi aina luottaa löytävänsä hyvän bensa-aseman juuri silloin, kun on sen tarpeessa.

Matka jatkuu, ja asutus katoaa tien ympäriltä yht’äkkiä – samoin GSM-kenttä. Otan mukavamman asennon nostamalla bootsit ”lepuutusraudoille” (kaatumaraudat, joihin on tehty mutkat, jotka ajavat saman asian kuin lepuutustapit – piti keksiä sana, kun sellaista ei löytynyt) ja nojaamalla selkää pelkääjän paikalla olevaan reppuun. Olo on ilmeisen mukava, sillä aivot tekevät omituisen hälytyksen. Hetkeksi tulee sellainen ajatus, että turvavyö pitaisi laittaa kiinni! Tuo on tämän aamun toinen omituisuus korvien välistä. Ensimmäinen oli se, että kotoa lähtiessä päässä alkoi soimaan the Beach Boys:ien ”The Man With All the Toys” eikä se riivattu meinannut loppua millään. (Ensimmäiset parisataa mailia menivät tuon säestäminä.)

Tie löytää pian White River:in jokilaakson ja lähtee seuraamaan sitä ylöspäin. Ympäröivä metsä alkaa näyttämään enemmän ja enemmän lauhkean vyöhykkeen sademetsältä. Äkkiä tunnen itseni hyvin pieneksi ajaessani massiivisten puiden välissä. Ilma on taynnä havumetsän tuoksuja. Saavun Mt. Rainier:in kansallispuistoon ja Sunrise:n tienhaaraan. Olisi suuri kiusaus kääntyä sinne, mutta tällä kertaa ei ole aikaa. Viimeeksi Sunrise oli suunnitelmissa, mutta kuten sen retken bloggauksesta käy ilmi, planit menivät vähän uusiksi. Ajan risteyksen ohi. Ylämäki muuttuu jyrkemmäksi. Äkkiä tien oikealla puolella aukeaa näkymä, jossa Mt. Rainier kylpee aamuauringon valossa. Pysähdyn ottamaan muutaman kuvan.

Taas tielle, joka tulee pian Cayuse Pass:iin (1432m), jossa on tien uudelleenpäällystäminen käynnissä. Enpä tassä vaiheessa tiedäkään, montako tietyötä on vielä edessä.

-Timo

Kuvat Timon

Oli kesa oli mopo

2008-08-15T09:03:00.001-07:00

Sinnehan tuo lahti taas ennen auringonnousua, ennen puoli kuutta. Kotivaelle tiedoksi, etta ensimmainen tekstarikin on jo saatu, joten so far so good. Enumclawssa kuului olevan klo 06:34. Paikka loytyy tuosta aiemman postauksen kartasta, Seattlen suunnasta alaspain, pieni matka oikealle (lukijasta pain) kaantyvan mutkan jalkeen, kuitenkin ennen Mt. Rainierin ohi kaantyvaa toista mutkaa. Olipa vaikeasti sanottu :).
Anyway, seuraavan viestin pitaisi sitten tulla n. 10:30 Cougarista, joka sijaitsee tuolla ihan vahan Mt. St. Helensin jalkeen.

Viesti tulikin vasta klo 11:29 Lewis Riverilta, mutta kaikki hyvin, kentta ei vain ollut tullut takaisin odotettuun aikaan. Seuraavaksi yhteydenottoa odottelemme 12:30 aikoihin Astoriasta.

Ennen Astoriaa oli kovasti tietoita, jotka viivastyttaneet matkaa tunnilla. Ei ole kuulemma liian kuuma lainkaan, mopon mittari nayttaa vain +25C (vrt. kotipihan mittari +30C). Viesti Hoquiamista klo 15:45. Kannykan kentta loppuu nailla paikoin taas. Hoguiam loytyy tuosta samaisesta kartasta merenrannalta, n. Mt.Olympian korkeudella olevasta lahdenpoukamasta.

Seitseman aikoihin illalla olivat seka Forks (kartan luoteisnurkassa), etta Port Angeles kuitattuina.

Timo ehti 20:35 Kingstonin lauttaan. Edmondsista, johon lautta saapuu, onkin sitten vain enaan kananlento kotiin. Timo kertonee varmasti maisemakuvien kanssa lisaa reissustaan kunhan ehtii.

Kaikki tiet vievat...

2008-08-13T18:44:00.000-07:00

Viikonloppu sujui shoppailun merkeissa. Lauantaina juostiin ostikalla etsimassa koulureppua, vyota, kirjoja ystavalle lahjaksi ym. tarkeaa mm. tallaisissa maisemissa:

Ostikalta pois tultaessa nappasin nain hyvalaatuisen kuvan auton ikkunasta malliesimerkiksi paikallisista tienvarsivaalimainoksista, taallakin kun on osavaltion omia vaaleja taas kaynnissa:

Sunnuntaina ajella huristimme osalla porukalla jalleen vanhaan tuttuun Snohomishiin katsomaan josko loman aikana kauppoihin olisi tullut jotain jannittavaa uutta:

Maanantai-iltana levitin huovan takapihan terassille ja kaperryin siihen koirien kanssa ihailemaan tahtikirkasta yotaivasta. Luvassa oli uutisten (taalla englanniksi) mukaan tahdenlentoja roppakaupalla, joista halusin nahda ainakin muutaman. Yleensa mulla on kasittamattoman huono tuuri tahdenlentojen bongailuissa, mika on surettanut aina, mutta talla kerralla innokas, ja karsivallinen, odottaja palkittiin. Nain muutaman satumaisen lumoavan, pitkan, voimakkaasti loistavan lennon ja pari heiveroisempaakin. Ihania! Myohemmin, jo melkein aamuyon tunteina, painuttiin viela tuon nuorisonkin kanssa kolmeen pekkaan etsimaan niita hetkeksi yotaivaalta.

B:n 15-vuotissynttareitakin ehdittiin juhlistaa alkuviikosta. B:n lemppariraflassa Todaissa kaytiin , yllatys-yllatys, synttarilounaalla ja myohemmin B lahti ilahduttamaan parasta ystavatartaan vieden talle lahjaksi valtavan pussillisen omatekoisia suklaahippukekseja ja muutaman kirjan, talla kun on samana paivana synttarit kuin B:lla. Illalla, B:n tultua kotiin, soimme viela suklaakakkua ja katsoimme yhdessa leffaa. Onnea rakas murunen!

Viikonloppuna tulee viela muutama B:n kaveri syomaan ja elokuvia katsomaan.

Suomeen kaikille koulut taas aloittaneille: Turvallista koulutieta ja paljon lukuintoa!

Tasta se kai sitten alkaa

2008-08-08T11:26:00.000-07:00

Jos nyt siis oletamme, etta ensi kesana olisi se muutto edessa, niin ajattelin etta on lienee paras aloittaa hyvissa ajoin tama tavaroitten lapi kahlaaminen. Naissa mietteissa suuntasin eilen sitten kohti kylpparia ja parkkeerasin itseni sen lattialle aimo toviksi (jostain kai taytyi aloittaa) kayden lapi jokaikisen loytamani purkin ja putelin. Kaappien katkoista ilmestyi esiin aivan kasittamattomat maarat vanhoja ihovoiteita, aurinkorasvoja, hyttysmyrkkyja, poski- ja huulipunia, kuivuneita kynsilakkoja, irtopuuteria, kulahtaneita suteja ja pensseleita, harvapiikkisia hiuskampoja yms., jotka olisi jo aikaa sitten pitanyt nakata roskiin. Mitahan varten niitakin on oikein saastanyt? Esiin paljastui myos vaivaiset viisi (haloo!) pulloa Aloe Veraa, tuote joka ilmeisesti unohtuu aina reissuun lahdettaessa kotiin ja jota nyt siis loytyy meilta enemman kuin riittavasti.
Siivoussaaliina kaksi pussillista roinaa roskiin ja paljon tilaa ja tyytyvaisyytta.

Tasta innostuneena kavin myos ulkovaatekomeron kimppuun tuloksena jatesakillinen vaatteita, lasten pieneksi kayneita kuteita ja merkillisia alennustangosta loytyneita villapuseroitani, hyvantekevaisyyteen noudettavaksi.
Hyva mina!

Luulisi, etta sita on naitten muutamien aiempien muuttojen jalkeen oppinut olemaan haalimatta turhaa romua mukaansa, mutta ei. Ja nyt onkin sitten varmaan hiukan pulassa tan tavaramaaran kanssa, hohhoijjaa.

Loppupaivaan kuului muun normaalitouhuamisen lisaksi mm. auringonottoa, ssuuri lasillinen jaakylmaa valkkaria ja ihastuttava paansarky.
------------------------------
Timo on lahdossa ensviikon lopulla, saiden salliessa, taas yhdelle moporetkistaan. Alla matkasuunnitelma (n. 1000km):

Heatwave

2008-08-06T18:03:00.000-07:00

Helleaalto on jatkunut.
Sina aikana on tullut mm. leivottua pullaa, paistettua kalaa, kartsattya pekonia tuolle lihansyojalle aamiaiseksi, tehtya spagettikastiketta, hilattu painavia roskiksia makea ensin alas, sitten seuraavana paivana niita tyhjina ylos, kiskottua kuumassa puutarhassa rikkaruohoja, piikkikoynnosta ja ties mita koiranputkea kilometritolkulla maasta ylos, noukittua koiran p:ta, kasteltua daddyn kurpitsoita ja rapeana rouskuvaa nurmikkoa, juostua hakemaan autotallin pakastimesta mehujatskeja useampaan otteeseen, pestya pyykkia ja astioita, mietittya mita kaikkea pitaisi oikeastaan viela tehda, tultua lopputulokseen ettei huvita, haaveiltua asioista joita oikeastaan olisi kiva tehda huomaten ettei oikeasti uskalla/ehdi/pysty/osaa niita kuitenkaan toteuttaa, tiirailtua oudonvarista taivaanrantaa* ihmetellen mistahan tuo varitys mahtaa johtua ja lopulta illansuussa, todennakoisesti, lysahdan taas sohvalle etsimaan jotain intresanttia tollottimesta tuulettimien yrittaessa yskia viilennyksen tapaista.
Mieltsia eiko?

Timo on kuumassa Texasissa ja nauttinut tanaan kuulemma mm. Texas Rangers- N.Y. Yankees baseball-pelista. Jee! Kuva Timon.

*)Taalla uutispatka liittyen tamanpaivaiseen ilmanpuhtauteen ja taivaanrantaan.

Elokuista unettomuutta

2008-08-05T19:43:00.000-07:00

Yleensa mulla ei ole mitaan vaikeuksia nukahtaa, mutta nyt on muutama yo mennyt kylla ihan pipariksi. Miten ihmiset, jotka ihan tosissaan karsivat unettomuudesta, oikein parjaavat sen kanssa, huh? Hellepaivat (tanaankin lukemat pyorivat +30C korvilla, yaks) ja kaikenlaisen turhan funtsiminen varmaan syypaana levottomiin oihin, eika se, etta murtohalytin otti ja parahti huutamaan muutama yo sitten, keskiyon tietamilla, taatusti ole auttanut hoyhensaarille matkaa vartoillessa.

B:n kanssa leikittiin hiukan hiusvareilla tassa yksi paiva. Ylla tulos :).

P piti vieda studioon kuvauksiin viimeviikolla, jotta saatiin vuosikirjaan tuleva senioreilta vaadittu "vahan parempi" kuva, seka ne isovanhemmille ja kummeille lahetettavat perinteiset. Ei voi muuta kuin ihastella ammattivalokuvaajien taitoa; kuvista tuli mielettoman upeita! Valitse nyt niista sitten. Taytyykin vieda molemmat muksut sinne viela viimeistaan paattajaistenkin tietamilla kuvattaviksi.

Aika P:n viisaudenhampaiden poistollekkin on varattu kuun loppuun. Jep, kaikki otetaan taalla kerralla, ennenkuin ehtivat levittelemaan juuria leukaluun ymparille kovin tiiviisti. Homma hoidetaan joko kevyessa nukutuksessa tai ilokaasun avustuksella, ja koska me ei nyt ihan noista nukutuksista kukaan valita, ellei ole aivan pakko, niin "tyydymme" urheasti puudutukseen ja kaasuiluun.

B:lla oli lauantaina tarskyt ostikalla parhaan ystavattarensa kanssa. Siella meni puolipaivaa kuin siivilla. Tytot eivat kuitenkaan saaneet aivan taysin vapaasti nautiskella vapaudestaan, silla ostikan katkoissa haarailimme niin mina, kuin ystavattaren aiti, mummi, sisko kuin serkkutyttokin. Ja lopulta myos Timo ja P:kin ;). Nyt kun olisi yllattaen ollut extra-aikaa shoppailla siina sivussa vaikka jopa ihan itsellenikin jotain, niin mistaan ei muka mitaan loytynyt, hoh.

Timo suuntasi tanaan Texasiin duunimatkalle. Textareiden mukaan perillekkin on paasty, melkein ihan kommelluksitta.

Ennen kesalomaa istuttamansa kurpitsat ovat jo nain hyvalla alulla:

...Silla kun on haaveena, etta tana vuonna kaiverramme Halloween kurpitsat omakasvattamista. Hyvalta nayttaa.

Seafair oli ja meni, ja sivu suun tanakin vuonna, mutta grillailtiinpa ainakin sunnuntaina kivassa seurassa, joten vahinko ei ollut mitenkaan suuren suuri :).

Taman kanssa tulee muuten viela ongelmia:

Kylpyhuoneen lukko on ryhtynyt temppuilemaan oikein tosissaan ja lyonpa melkein vetoa, etta joku jaa viela lukkojen taa, ennenkuin sille tulee tehtya mitaan. Onneksi se on vissiin aika helppo tiirikoida auki...

Vuoden vanha

2008-07-31T10:09:00.000-07:00

Tanaan on vuosi kulahtanut ekasta postauksesta. Onnea blogille, jee! Sen kunniaksi koitan laittaa tanne vahan uudempaa ilmetta, joten tuo ulkoasu saattaa mystisesti vaihtua tassa lahipaivina useampaankin otteeseen ennenkuin mieluinen loytyy, tai ehka palaankin takaisin vanhaan tuttuun, kuka tietaa. Tassa vaihtoehdossa tanaan olisi ainakin tuota rakastamaani vihreaa, mutta tieda nyt sitten.

Itseasiassa ajattelin ensin lopettaa koko blogin pidon tahan. Meinaan kun valilla tuntuu, ettei tassa oikein ole mitaan mielta. Aihepiiri kun ei ole mitenkaan selkea ja kun viela sensuroin vahaisia tekstejanikin niin, ettei juuri mitaan loppujenlopuksi tule edes kerrottua :). Eika tassakaan tapauksessa blogia myoskaan ole kommentoinnein oikein ottanut omakseen se ensisijainen yleiso jolle sen alunperin toivoin jonkinsortin yhteydenpitokanavana kolahtavan, yllatys-yllatys. Mutta. Kun nyt ilmeisesti viimeinen vuosi ulkomailla lahti juuri kayntiin, olisi vahan ehka hassua lopettaa tama dokumentointi juuri tahan. Joten siis jatkamme urheasti :).

Kiitos kaikille tanne aina mielta ilahduttavia kommenttejanne jattaneille (lisaa otamme luonnollisesti mielellamme jatkossakin vastaan!), seka taalla muuten vain poikenneille, teidan ansiostanne mm. tuo Clustrmap, joka ihan juuri muuten aloittaa taas tyhjalta poydalta, nayttaa noin ihastuttavan taplikkaalle!

Sitten takaisin

2008-07-30T10:09:00.000-07:00

Ja niin joutui tamakin matka paatokseensa. Paljon kylittelyja tuohon valiin mahtui, rakkaita ihmisia, herkutteluja, tuttuja maisemia (Linnanmakikin hattaroineen, jee!) ja haikeita hyvasteja.

Se mika yllatti Suomessa taysin, oli palvelun tason muuttuminen loistosuuntaan. Myyjat ja virkailijat olivat, melkein poikkeuksetta, kohteliaita, mukavia ja monet suorastaan niin ihania, etta olisin mielellani jaanyt pitemmaksikin aikaa lorpottelemaan. Ehka meilla oli vain hyva tuuri, tai sitten nain on ollut aina ja oma asennoituminen vain onkin muuttunut :)?

Helsingissa pisti silmaan ihanan varikas katukuva! Tosin myos tietysti ne juopotkin, mutta ei viitsi niista nyt tassa eika talla kertaa. Oli kuin olisi johonkin tosi makeeseen kansainvaliseen suurkaupunkiin tupsahtahtanut. Asutaankohan me taalla ihan liian bondella, vai mista tassa oikein on kysymys... Mieletonta on myos suomalaisten elamantyylissa nakyva ekologisuus, siitahan on tullut monelle ihan kunniakysymys. Oma tietamattomyys tuntui ihan nololta.

Enka ma muuten ymmarra sita ainaista mussutusta siita, etta suomalaiset olisivat tyylittomia eivatka osaa edes pukeutua. Hopo-hopo! Me ainakin nahtiin kauniita ja tyylikkaita ihmisia joka suunnalla. Kaunista, tyylikasta ja raikasta oli myos sisustusliikkeiden tarjonta, ja ihmisten kodit. Mielettoman kaunista. Olihan siella myos sitten tietenkin kallistakin. TOSI kallista, uhhuh.

RISUJA tulee siita, ettei Fazerin suklaa maistu enaan samalta kuin ennen! Eika muuten Florakaan. Eika ruisleipa. Mita hittia???? Alepan maustekurkut kylla (nam!), samoin kuin uudet perunatkin, jotka olivat kuin suoraan taivaasta.

Vaikka toisaalta tuntuikin kuin olisi tullut kotiin, omiensa pariin, sita kulki melkein koko ajan kuin jonkin lasin taakse eristettyna tai kuin aaveena. Oli paikalla ja kotikulmilla, mutta ei kuitenkaan. Oman paikan loytaminen tulee varmaan olemaan aika vaikeaa sitten kun palaamme, mutta kun siihen varautuu jo etukateen, niin ehka se sujuukin sitten astetta helpommin.

Anyhow... Lahdon aika koitti sitten vaajaamatta taas, mutta kaipa sita pitaa joskus lahtea, etta voi sitten palatakkin. Vilkutukset lukion ekaa aloittavalle J:lle tuonne Lauttasaaren suuntaan, joka matkasi samalla kyydilla, mutta jatkoi sitten Seattlesta heti kohti Vancouveria, ja jonka kanssa tuli hopistya alkumatkan aikana niita naita.

Toisen uuden, Vancouveria ja sielta viela Alaskaa kohti jatkavan, tuttavuuden Alaskan-retkea voivat kaikki halukkaat kayda seuraamassa taalla. Reissu kuulostaa tosi hurjalle, mutta ei voi muuta kuin nostaa hattua aina kun joku uskaltaa toteuttaa unelmiaan! Turvallista matkaa Nils!
----------------------------------------

Arvatkaas ketka on ahmineet kaikki Suomesta roudaamansa namit samantien... Yaks, nam. Oli hyvaa. B ja Timo ovat saasteliaammalla linjalla, mutta velipoika ja aiti sikailivat kaikki omansa alas aikalailla saalimatta putkeen. Eipa tarvi nyt sitten niistakaan enaan murehtia.

On nakojaan blogin vuosipaivakin justansa. Sen kunniaksi tarttis varmaan vaihtaa vaikka tuota ulkoasua, jotta nayttais vahan niinkuin uudistetulle. Sisalto pysynee viela samana jonninjoutavana, mitaansanomattomana, merkityksettomana hopinana, satunnaisilla kuulumisilla ja epamaaraisilla kuvilla hoystettyna. Jippii?

Jai muuten nuo oman kylan "4th of July" juhlallisuudetkin taas kokematta. Louhittarella olisi taalla aivan LOISTAVA kuvakavalkadi kyseisista pirskeista, kaykaas kurkkimassa.

Gone Fishin'

2008-07-29T10:10:00.000-07:00

Timokin ehti muutamaksi paivaksi kalaan enonsa kanssa. Saalista ei paljon tullut, mutta se ei haitannut yhtaan, kun seura ja maisemat olivat mita parhaimmat!

Kuvat Timon.

Puistotateja

2008-07-28T19:07:00.000-07:00

Träskändan kartanopuisto Espoossa on rakas paikka. Vietin taalla varhaisnuoruuteni onnellisimmat kesat kirjoja ahmien ja haaveillen, ja yha vielakin, aina kun se vain on mahdollista, palaan tanne kesaisin ainakin hetkeksi lataamaan akkuja ja muistelemaan huolettomia kesailtoja.

Tana vuonna ystavattareni jarjesti pienen intiimin piknikin puiston katkoihin josta saimme nauttia kaikessa rauhassa seitseman hauskaa tuntia kerraten viimeisten 25 vuoden tapahtumia (Mita? Joku laskuvirhe tuossa taytyy olla) tihkusadetta sitkeasti uhmaten.

Tama, Nickelbackin esittama biisi, "Pride & Predjudice"- videoineen sopii varmaan paikan tunnelmaan hyvin ;):

Kiitos ystava rakas. Oli todella mukavaa!

Kaskinen osa 2.

2008-07-28T12:07:00.001-07:00

Kaskisissa oli ihania vanhoja puutaloja. Tassa yksi lemppareistani:

Aidin puutarha oli kukkia pullollaan.

Isomummu oli muuttunut jo hyvin hauraaksi. Oli kuitenkin ihanaa kun mummu viela tunnisti meidat ja jaksoi valilla hetkisen rupatellakin kanssamme.

Muisku kissa:

Muisku on kotoisin alunperin Simpeleelta, josta pikku rontin joitakin vuosia sitten toimme aidille eraalta kesalomaretkeltamme. Muisku on nimensa mukaisesti pienesta pitaen tykannyt suukotella ihmisystaviaan kylmalla pikku nenullaan :).

Eppu-poika:

Eppu oli ennen matkalle lahtoamme Neron rakkain koiraystava. Kenenkaan muun kanssa ei leikki ja jouten olo maistunut yhta ihanalta. Nyt Epulla on syopa ja on hyvin epavarmaa kohtaavatko vanhat ystavykset enaan ikina.

Suukko kaikille:

Kaskinen osa 1.

2008-07-26T10:19:00.000-07:00

Kaskisiin, mummun, mufan ja isomummun luo, hurautimme heti kun kiiruullisimmat asiat oli saatu paakaupunkiseudulla hoidettua. Saaressa sijaitseva pikkuinen idyllinen kaupunki tarjosi roppakaupalla aurinkoa, meri-ilmaa ja ihanaa rauhaa.

Seurasaari

2008-07-25T17:29:00.000-07:00

Hyvin pian Suomeen saavuttuamme kavimme suurlahetystossa hoitamassa viisumiasiat kuntoon. Lahetyston vartijat hurmasivat loistavilla kaytostavoillaan ja kun itse haastattelijakin oli tehokas ja huumorintajuinen, koko homma sujui taas kuin leikki.

Kaivopuiston reunamilla, jossa auto odotteli parkissa, otin akkiseltaan muutaman lintukuvan:

Kauaa ei ehtinyt Kaivarin kulmilla notkumaan, silla meilla oli ensimmaiset etukateen suunnitellut treffit. B:n kummiseta morsiamineen oli pian taas poistumassa maisemista, hekin kun Suomessa vain lomalla, ja kun meillakin oli ohjelmassa hetikohta lansirannikolle menoa, paatimme yksissa tuumin kayda tallustelemassa koko sakilla Seurasaaren kauniissa maisemissa kun sekin oli niin sopivasti siina hollilla.

Seura oli mukavaa ja luonto kaunista, emmeka saaneet edes tuota taivaanrannassa vaanivaa ukkostakaan niskaamme.

Matka on tehty

2008-07-25T10:33:00.001-07:00

...ja maailma nahty!

Kotona ollaan siis jalleen, suklaa, ruisleipa, salmiakki ja sinappi saaliinemme, kera ihastuttavan jetlagin. Meikalaista ei vain ainakaan ole luotu lentomatkustamaan, poh. Taidankin kohta hakea ilmastointiteippia ja koyttaa paani tukevasti paikalleen; sen verran keikkuu ja huojuu taas :).

Koirulitkin on haettu kotiin. Ovat onnellisia, ja kaheita, ja kaipaavat kovasti rapsutuksia, suukotteluja ja muuta erityishuomiota jota kaikki mielellamme niille jaammekin.

Talo oli pystyssa, eika nurmikkokaan ollut palanut ihan karrelle :). B soitteli heti kotiin tultuamme muutaman maratonpuhelun ystavilleen kertoen kiireellisemmat kuulumisensa ja molempien nuorten nenat ovat olleet kuin liimattuina tietokoneen ruutuihin pahan loman aikana vaivanneen nettipuutostaudin ensihoidoksi.

Matka meni siis kommelluksitta. Oli todella ihanaa nahda sukulaisia, ystavia ja tuttuja maisemia pitkan tauon jalkeen; sydamellinen kiitos kaikille meille aikaansa varanneille ja meita kestinneille!

Tiputtelen lomamaisemia pikkuhiljaa tanne sen mita tuo keikkuminen antaa myoten :). Aloitetaan vaikka naista.

Ihanan nakoista pilvipeltoa:

Koti armas jos siintavi siella (vai miten se nyt menikaan):

Viela pieni kieppaus ja...

...Touch down. Sateisen harmaa Suomi naytti oikein kotoiselta vasyneitten matkalijoitten mielesta.

Pikainen vilkutus tornin suuntaan (ihan kuin sielta kukaan meita nakisi, mutta toisaalta, vilkuttelinpa Sanskullekkin Edmontonin kohdalla, tottahan sekin jossain tuntui,vai? ;D), ja sitten eikun menoksi; kentalla oli vastassa tuttuja kasvoja ja jonkin matkan paassa odotteli (iso)aidillinen syli, suihku ja pehmoinen peti.

Et oo tosissas!

2008-06-22T21:41:00.000-07:00

Tanaan on siivoilut ja pakkailut jatkuneet yha kiihtyvalla vauhdilla. Kavin myos siella kampaajalla, jossa kulahti pari kallisarvoista tuntia, mutta oli se sen vaartti, nyt kehtaa sentaan melkein jo lahteakkin jonnekkin.

Kotiin tultuani ahmin hurjalla kiireella taas niita California Rollseja, olimme nahkaas menossa samaan syssyyn viela leffaan taman nuorisomme kanssa katsomaan tata, kun suusta, alaleuan tietamilta, kuului pahaenteinen rusahdus! Luulin ensin purreeni kivenpalaseen joka jostain syysta oli joutunut rollseihin, mutta tarkempi tutkiskelu paljasti rusahduksen syyksi kruunun irtoamisen! Onneksi juurihoito oli jo tehty, mutta silti. Huomenna aamulla heti seitsemalta sitten soittamaan hammaslaakarille josko talla olisi aikaa ottaa ja muurata kruunu takaisin hampaaseen ennen lahtoamme kentalle. Eipa siina nyt muu auta, mutta upeeta mika ajoitus.

Huomenna siis lahdemme, kunhan tuon lisaksi saamme koirulit kenneliin, laukut viimeista piirtoa myoten pakattua, imuroitua, sangyt pedattua ja tiskit tiskattua.

Sitten vain haly paalle ja se on "hei, hei talo," vahaksi aikaa.

Blogi paivittyy varmaan nyt vahan harvakseltaan jos lainkaan, mutta palaan astialle luonnollisesti heti kun siihen on tilaisuus, paremmin sitten viimeistaan heinakuun loppupuolella.

Mukavaa kesaa kaikille! Suomi, ja meille rakkaat ihmiset odottavat!

Topposta toisen eteen

2008-06-21T20:14:00.000-07:00

Johan on taas juostu.

Eilen oli mentava illalla viela kampaamoon hakemaan ensiapua yhteen hiuskriisiin ja huomenna menen sitten mina (olis muuten kylla muutakin tekemista kuin kampaajalla istua, sita vartenhan itse sen epaonnistuneen varinkin paahani lykkasin, poh!).

Tanaan aamulla tuo neiti oli karrattava kaverilleen. Oli kuulemma ihan pakko paasta kaverin kanssa viela katsomaan Titanic-elokuva. P taas on siivonnut konettaan, huilinut ja pelannut minka ehtii, varastoon kuulemma.

Timo hoitelee kesaloman aikana eraantyvia laskuja ja muita tarkeita askareita, tosin nyt tuokin jo nayttaisi hetkeksi heittaneen vapaalle.

Tanaan haettiin mm. lomalukemista. B tahtoi kesalukemisekseen "The Bartimaeus Trilogyn" ja P tarvitsi sen syksylla alkavan AP English luokkansa takia taman, taman ja taman, jotka on luettava kesalomalla. Niista on sitten kirjoitettava lukupaivakirjaa kera omien filosofisten ajatusten. Saas nahda mita kaveri niista tuumaa.

Pyykkikone on jurnuttanut siita lahtien kun ostoksilta palattiin, matkalaukut on revitty esiin ja niihin tulevaa kuormaa lajiteltu ja listattu ja sekalaista siivoilua harrastettu. Kiirehan tassa melkein tulee.

Koirulit varmaan arvaavat, etta porukka on taas lahdossa. Kurjaa. Nero makoilee matkalaukkujun vieressa ja Hera kyohnaa jaloissa, molempien vaatiessa rapsutusta ja paijailua vahan valia. Kauhea syyllisyyden tunne vaivaa; eihan nyt laumansa jasenia kuulu tallalailla jatkuvalla syotolla hyljata. Onneksi tuo hoitopaikka on hyva, mutta silti. Vaan tallaista tama on, minkas teet.

Eilen oli kauhean kuuma, nain yhtakkia yllattaen ainakin, mutta tanaan on ihana ilta. Ilta-aurinko paistelee, muttei liian kuumasti, kullaten puiden latvoja ja talojen kattoja, taivaanranta nayttaisi hiukan tummuvan ja avonaisista ikkunoista tuulee niin kertakaikkisen virkistavasti; just the way I like it!

ps. Huom! Nayttaisi silta, ettei saada nyt tekstareita normaalisti (tai lainkaan) kannyihimme. Ongelma alkoi juhannusaattona. Molemmat saadaan vain yhta viestia uudelleen ja uudelleen; Timo saanut serkkunsa juhannustoivotukset perati jo 22 kertaa naiden parin paivan aikana :). Toivotaan ongelman pikaista korjaantumista. Vastaamme heti kun viestit alkavat taas kulkemaan.

Midsummer Night

2008-06-20T09:52:00.000-07:00

Poikkesinpa eilen anivarhain viela juurihoidossa. Se onneton hammas johon sain alkuvuodesta kruunun on kiukutellut vahan valia ja kun hampilaakari sanoi, etta sen kanssa voi tulla ongelmia lentokoneessa, paatin kayda hoidattamassa asian pois. Hyva kun menin, oli kuulemma akainen tapaus kyseessa. Parasta kaikesta kuitenkin oli, etta juurihoito tehtiin Lake Washingtonin rannalla sijaitsevalla juurihoitoklinikalla hoitohuoneen suuren ikkunan ollessa suoraan jarvelle. Kourallinen valkopaakotkia syoksyili ikkunan edesta jarvelle ja sielta takaisin puihin, aivan mieletonta! Jos en ole viela taalla toitottanut, niin ovatpahan muuten vallan upeita lintuja!

Tieda sitten johtuiko noista kotkista, ihanasta henkilokunnasta, hoidon aikana silmalappuvideoista tulvineesta Frasier-sarjan jaksoista, vai/ja siita jarkyttavasta puudutusaine maarasta joka paahani lykattiin, mutta, kotiinpain palatessa, tuli vallan harvinainen olo; tunsin yhtakkia todella olevani kotona ja olin erittain ylpea tasta taman hetkisesta Seattlelaisuudestani/ Washingtoniudestani. Toki taalla on ollut kiva asua muutenkin, mutta nyt tunsin kuuluvani tanne.
Se oli varmaan se puudutusaine :D.

Lievasti euforinen oloni tasoittui sitten paivan mittaan kohdaten pohjan akkirysayksella illalla. Pohja alkoi haamottaa epamaaraisesti jo kaydessamme hiustenleikkuussa (kaikki muut siis paitsi tuo nahkapaa), josta jai vahan pettynyt olo meille naisvaelle ja kun sitten heitin uuden varin paahani, niin se oli siina. Harmittaa niin vietavasti. Varia josta pidan, ei loytynyt silla kertaa, joten sorruin toiseen merkkiin ja toiseen savyyn koska jotain kuitenkin piti tuolle juurikasvulle tehda. Olis pitanyt vain jattaa laittamatta. Menna/tulla nyt tamannakoisena moikkaamaan sukua ja kavereita. Arrinmurrin.

B on muuten aloittanut oman blogin pidon myoskin! Onnea uudelle bloggaajalle! Se on vain tietylle lukijakunnalle suunnattu (lue:kaverit) kesalomakuulumis-blogi, mutta eihan sita tieda miten tuo innostuu jatkossakin sita pitamaan. Ja jos/kun Suomeen palaamme ensivuonna, niin sita kauttahan olisi kiva vanhoille tutuille muksujen kertoa omasta sopeutumisestaan heille aikalailla tuntemattomaksi jaaneeseen kotimaahan.

Nyt hopinat seis ja toivotan teille kaikille mita parhainta juhannusta, kera naiden viime vuonna takalaisesta Midsommarfestista (joka muuten tanakin vuonna. Linkin takaa loytyy mm. kuva-albumeja edellisvuosien juhlista) otetuin kuvin:

School's Out!

2008-06-18T12:36:00.000-07:00

Odotettu kesaloma alkoi koululaisilla! Kylla on mukavaa! Illalla lahdetaan ulos syomaan ja juhlimaan hienosti suoritettua kouluvuotta. Todistukset tulevat vasta myohemmin kesalla postissa, mutta hyvia todistuksia tiedamme odotella :).

Kala on paassyt jo hoitoon ja viisumikuvatkin on kayty hommaamassa. Luvassa on kuitenkin viela muutama paiva sekalaista asioitten hoitoa ennenkuin matkaan paasemme, vaikka hurjan vahiin tuo aika taas kay.

Kesaloman alkamisen kunniaksi taidegalleriamme (heh, krohom) tarjoaa teille, rakkaat lukijamme, korkealuokkaisen complimentary taideplajayksen. Esilla tanaan keramiikkataiteilijoidemme tuotosten parhaimmistoa :D :

We'll see, said the Zen master

2008-06-17T08:45:00.001-07:00

Tanaan on viimeinen varsinainen koulupaiva talta lukukaudelta. Huomenna koululla vain kavaistaan ja sitten alkaa vapaus! Ainakin muutamaksi kuukaudeksi :).

Orre onkin jo aloittanut lomailun:

USA:ssa vietettiin isainpaivaa sunnuntaina. Tottahan siis mekin, silla koskas sita nyt liian usein kakkua ja kuohuvaa saa. Kaytiin ostamassa elokuva "The Bucket List" (alunperin suunniteltiin leffaan menoa, mutta koska P:n taytyi lukea matematiikan kokeeseen, valittiin tallainen vaihtoehto), joka sitten illemmalla katseltiin yhdessa. Ei ehka mikaan kaikkein henkeasalpaavin elokuvakokemus, mutta katsomisen arvoinen kylla ja paaosanesittajien ollessa tuota luokkaa, saisiko leffasta edes huonoa?

Se on muuten janna juttu. Jos luulee paiviensa kayneen yhtakkia varoittamatta vahiin, sita vasta tajuaa oman elamansa arvon. Mutta kun vaara on ohi ( no koskas se nyt oikeastaan on ohi, but you get my drift ), sen jotenkin taas meinaa unohtaa. En tieda olisko hyva aina "Live Like You Were dying", se kun voi aiheuttaa stressia ja jopa joissain extreme-tapauksissa viela aikaisemman lahdonkin ;), mutta hyva olisi joskus varmasti pysahtya miettimaan onko sita enaan sellaisella tiella, jotta voi sitten ennen lahtoaan hymyillen ja tyytyvaisena katsella taaksepain ja tuntea kayttaneensa elamansa hyvin. Jo se, etta jattaa turhan nipotuksen, neuroamisen, tuomitsemisen ja p:n tarkeyden pois, ottaa rennommin, rakastaa suurella sydamella, antaa anteeksi niin itselleen kuin muillekkin ja uskaltautuu silloin talloin kokeilemaan jotain uutta kivaa, ilman pelkoa ja hapeaa mahdollisesta epaonnistumisesta, parantaa elamanlaatua huomattavasti :D.

Katsottiin eilen iltapalaksi elokuva "Charlie Wilson's War". Ihan mielenkiintoinen leffa, vaikka aluksi tuntuikin, ettei sita valttamatta jaksa siita innostua.

Ja B reppana sai viela jonkin allergisen reaktion illalla. Kyynarvarsiin ilmestyi nokkosihottumaa (hives), muttei muualle. Johtuiko se jostain mita tytto soi, koulun loppumisesta ja kohta matkalle lahdosta (naitten aiheuttamasta mahdollisesta pienesta stressista), vaiko yllattavan kuumasta paivasta, tieda hanta, sita taytynee nyt seurata ja painaa olosuhteet mieleen, jotta joskus saattaa loytaa syynkin sen mahdollisesti toistuessa. Koska tuo ei levinnyt ja se oli hiukan aamuun mennessa rauhoittunut ohjeistin tyttoa menemaan hetimmiten koulun terveydenhoitajan pakeille jos se yhtakkia pahenee. B tietaa sita kylla seurata, silla kerran aiemmin sai eraasta laakeaineesta pahan reaktion, jota jouduttiin laakarilla asti kayda hoidattamassa.

Nero ei jaksanut piitata orresta mitaan, taisi olla joku yleinen elainmaailman laiskottelupaiva meneillaan.